Alkukauden ongelmat

22.11.2020

Edellisestä postauksestani on kulunut jo jonkin aikaa. Syitä tähän on monia, mutta toisen harrastukseni eli salibandyn parissa viettämäni aika erinäisissä projekteissa, on vienyt aikaa tältä kirjoitusharrastukselta. 

Mitä Arsenaliin tulee, niin tämäkään syksy ei ole tehnyt poikkeusta viimeisiin vuosiin. Ennen kauden alkua oli toivoa menestyksestä, pelillisesti joukkue vaikutti kehittyneen, mutta kuten ennenkin, niin hienon voiton jälkeen kaadetaan kylmää vettä niskaan olan takaa. Ei siis mitään uutta auringon alla. Tässä pähkinänkuoressa kulunut alkukausi omien tuntemuksieni valossa. 

Olen pohdiskellut itsekseni sekä muiden kannattajien kanssa jo ennen maajoukkuetaukoa, millainen tilanne Arsenalilla todellisuudessa on tällä hetkellä. Arsenal on kohdannut vieraissa viime kauden kaksi ylivoimaisinta joukkuetta, kotona sarjakärjen ja yllättäjän. Lisäksi vastassa on ollut pari häntäpään joukkuetta. Sitä tosiasiaa ei käy kieltämään, että Villa ja Leicester otteluista olisi pitänyt ottaa enemmän kuin 0 pistettä. Se tässä eniten syökin miestä, että hieno ManU-voitto pyyhkiytyy näillä suorituksilla vessanpöntöstä alas. Näitä tosiasioita peilaten alkukausi ei ole nyt aivan katastrofi ollut, mutta ehdottomasti pistetilin olisi pitänyt karttua huomattavasti nykyistä enemmän. 

Artetan aikana Arsenalin puolustuspeli on parantunut huomattavasti. Ennen Villa-peliä Arsenal oli päästänyt sarjassa vähiten maalia, vaikka oli jo vieraillut Etihadilla, Anfieldillä ja Old Traffordilla. Myös ottelut suuria seuroja vastaan ovat herättäneet uskoa. Onhan viimeisen puolen vuoden aikana kaadettu Liverpool kolmesti ja City, Chelsea sekä ManU kertaalleen. Nyt jatkossa Artetan joukkueineen on vastattava huutoon ja alkaa kerätä pisteitä lähtökohtaisesti saman tasoisilta ja huonommilta joukkueilta. Merkille pantavaa on myös se, ettei Emirates ole enää ollut kovin hankala paikka vierasjoukkueille, kuten Leicester ja Villa osoittivat. Lieneekö syynä tyhjät katsomot vai mikä, mutta Arsenalin kotipyhättö ei ole enää vaikeasti vallattava linnake. Sama ongelma on tällä kaudella ollut myös ManU:lla, joka otti ensimmäisen kotivoittonsa kotonaan vasta eilen ja senkin hieman kyseenalaisten vaiheiden jälkeen. 

Pelilliset ongelmat ovat edelleen hyökkäyspelin rakenteessa. Arsenal hyökkää aivan liikaa laidoilta, koska keskikentän keskustaan ei ole asettaa dynaamista hyökkäävää keskikenttäpelaajaa, kuten Fernades, de Bruyne, Maddison tai Grealish. Nämä pelaajat eivät nyt suoranaisesti ole saman paikan pelaajia, mutta Arsenalilta puuttuu tällä hetkellä tuota pelaajatyyppiä oleva pelaaja. Ja älkää rakkaat ystävät luulko, että unohdin Mesut Özilin. Vaikka hän on kuinka luova ja vapaassa roolissa viihtyvä pelaaja, niin hänen tyyppisten pelaajien aika on ohi. Saksalaisesta ei ole enää pelaamaan viikosta toiseen 90 minuuttisia riittävän tasaisella tasolla ansaitakseen avauskokoonpanon paikan. Se on toinen tarina, miksi Özil ei ole edes rotaatiossa. Ehkäpä tähän tyhjiöön on saapumassa joskus Houssem Aouar tai Dominik Szoboszlai. Aika näyttää.

Alkukauden suurin onnistuja pelaajistosta on ollut ehdottomasti Gabriel. Vaikka brassi tulikin lähellä kauden kynnystä, niin hänellä ei ollut sopeutumisvaikeuksia uuteen liigaan. Myös Rob Holding on muutamasta heikosta suorituksesta huolimatta ollut odotuksiin nähden positiivinen yllättäjä viime kauteen nähden. Alle oman tasonsa pelanneita sen sijaan on sen verran moni, että nyt lienee turha alkaa tehdä listaa heistä. 

Onneksi tänäänkin on jälleen uusi mahdollisuus kääntää kurssi positiiviseksi. Mikäli illalla Arsenal hakee Elland Roadilta kolme pistettä, voimme kaikki Goonerit lähteä huomenna alkavaan uuteen viikkoon hieman paremmalla mielellä. COYG!