City-pelin jälkilöylyt

18.10.2020

Näin iltapäivän kahvihetken lomassa ajattelin kirjoitella jokusen sanasen eilisestä City-ottelusta. Ottelu oli isossa kuvassa mielenkiintoinen, joten on hyvä pukea muutamia tuntemuksia sanoiksi.

Lähtökohtaisesti Cityn kohtaaminen vieraissa ei herätä suuria toiveita pisteistä. Olihan edellinen voitto Etihadilta niinkin kaukaa kuin vuodelta 2015. Muistissa oli myös kesäkuun puolenvälin ylikävely, jossa Arsenalilla ei ollut mitään mahdollisuuksia pisteille. Kyseinen ottelu toki muistetaan David Luizin surkuhupaisesta esityksestä, mutta jo ennen brassin kentälle tuloa Arsenal oli ns. ”purjeissa”. Ennen eilistä ottelu toiveita oli kuitenkin herännyt muutamakin syy. Kesäkuisen ottelun jälkeen Arteta on saanut joukkueen kollektiivisen pelaamisen uomiinsa ja pelistä on havaittavissa paljon puhuttu punainen lanka. Myös tuloksellisesti otteet muita top 6 –seuroja vastaa ovat kohentuneet, olihan Arsenal kyennyt kaatamaan Liverpoolin (kahdesti), Cityn ja Chelsean tuon kesäkuisen Etihad-kohtaamisen jälkeen. Toiveita nostatti myös Cityn heikohko alkukausi sekä Kevin de Bruynen poissaolo.

Oliko meidän kannattajien odotukset tai toiveet voitosta sitten kuitenkaan realistiset? Lähtökohtaisesti millä mittareilla Arsenal oli ennen ottelua Cityä edellä? City painii taloudellisesti täysin eri sarjassa Arsenalin kanssa. Viimeinen esimerkki tästä on Ruben Diasin hankinta. Arsenalilla ei olisi ollut kuuna päivänä mahdollisuutta lyödä siirtoikkunan lopussa reilua 60 miljoonaa puntaa toppariin. Sen sijaan Arsenal taisteli koko kesän Atletico Madridin kanssa Thomas Paretyn hinnasta, mutta joutui venymään lopulta release clausen hintaan. Citylta puuttui loukkaantumisten vuoksi kolme avauskokoonpanon pelaajaa, joista kaksi (Laporte ja KDB) ovat joukkueen ehdottomia tukipilareita. Jos Arsenalilta olisi ollut sivussa esimerkiksi Aubameyang, Xhaka ja Tierney en olisi uskonut Arsenalin pisteeseen hetkeäkään.

Cityn prosessi on tällä hetkellä vuosia Arsenalia edellä. Vaikka Cityn alkukausi on ollut heikko, niin se ei poista sitä tosiasia, että Pep on saanut rakentaa joukkuetta ja pelitapaansa Artetaa huomattavasti pidemmän ajan. Tälläkin mittarilla City oli siis Arsenalia edellä. Myöskään kotietua on turha aliarvioida, vaikka yleisöä ei paikalla ollutkaan.

Arsenalilla oli ottelussa yksi selkeä etu. Arteta tuntee Cityn joukkueen ja pelitavan paremmin kuin Guardiola Arsenalin. Cupin ottelussa Arteta pystyi luotsaamaan joukkueen siten, että se pystyi murtamaan Cityn korkean prässin. Samoilla eväillä eli lyhyillä Arsenal pyrki myös eilen purkamaan Cityn prässiä.

Ottelun alku muistutti vahvasti cupin välieräottelua, jossa City hallitsi palloa ja Arsenal pyrki iskemään vastaan pallon menetyksistä. Arsenalin saadessa pallon se pyrki purkamaan Cityn prässiä lyhyillä syötöillä, maata pitkin pelaten. Karkeasti sanottuna korkean prässin voi purkaa kahdella tavalla. Ensimmäinen on Steve Brucen koulukuntaan kuuluva tapa eli purkaa pallo pitkänä kohti target-pelaaja, jota kautta peli pyritään saamaan vastustajan kenttäpäätyyn. Toinen tapa on modernin huippujoukkueen tapa eli pelata pallo maata pitkin rakentamalla hyökkäyspäähän. Arteta valitsi luonnollisesti vaihtoehdon kaksi. Valinta oli luonnollinen, sillä Arsenalilla ei ole ollut Giroudin jälkeen ylhäällä pääpalloja voittavaa kohdepelaajaa. Lacazette on hyvä suojamaan pallo, silloin kun se pelataan hänelle jalkaan, mutta pitkän pallon pelaaminen ilmassa hänelle on täysin turhaan. Vaikka lyhyillä syötöillä rakentaminen saattaa vaikuttaa uhkarohkealta pelaamiselta, niin todennäköisemmin pallo pysyy tällöin omalla joukkueella ja tämä pelitapa tukee Arsenalin pelaajatyyppejä. Pitää myös muistaa Arsenalin tehneen esim. Liverpoolia ja Cityä vastaan maalin purkamalla prässin lyhyillä syötöillä. Mielestäni oli täysin oikea ratkaisu lähteä rakentamaan peliä Artetan pelitavan mukaisesti maata pitkin, eikä lähteä pelaamaan palloa suoraviivaisesti 60 metrin syötöillä toivoen Auban tai jonkun muun pääsevän läpi. Lyhyillä syötöillä pelatessa Arsenal myös pystyi samaan kenttätasapainon sellaiseksi, ettei hyökkäyspään pelaajien tarvinnut pelata 3 vs. 5 tilanteita. Esim. nyt Saka ehti nousta tukemaan hyökkäystä niissä tilanteissa, joissa pallo pelattiin maltilla hyökkäyskolmannekselle.

Ensimmäisellä puoliajalla City loi paikat pääosin tilanteista, joissa Arsenal ei ollut järjestäytynyt. Cityn maali oli tästä hyvä esimerkki. Muuten Arsenalilla ei ollut juurikaan hätää, vaikka City hallitsikin peliä. Arsenal ei ottelun alussa päässyt juurikaan maalipaikoilla. Vaikka Arsenal kykeni pelaamaan lyhyillä syötöillä Cityn ensimmäisen prässilinjan ohi, niin varsinkin Willian ja Ceballos joutuivat usein tulemaan palloa vastaan sellaisessa asennossa, että palloa oli pelattava takaisin alaspäin. Ne muutamat kerrat jolloin Leno joutui avaamaan peliä pitkällä pallolla, jäivät poikkeuksetta Cityn haltuun.

Willianin peluuttaminen ns. valeysinä oli mielenkiintoinen ratkaisu. Me kannattajat emme tietenkään voi tietää ratkaisun todellista syytä. Uskon kuitenkin Artetan halunneen Willianin tulevan hakemaan palloa alempaa ja rakentavan peliä laidoille nopeille Aubameyangille ja Pepelle. Jos ”ysipaikalla” olisi ollut aloituksessa Lacazette tai Nketiah, olisi esimerkiksi Auba joutunut hakemaan palloa alempaa. Tässä roolissa Willian ei kuitenkaan onnistunut, koska hän joutui pelaamaan palloa paljon alaspäin. Tästä syystä varsinkin Aubameyang jäi ilman palloa. Ratkaisusta miinusmerkkinen merkintä Artetalle.

Arsenal sai kuitenkin luotoa ensimmäisellä puoliajan loppupuolella muutaman hyvän maalipaikan juurikin maltillisella maata pitkin pelaamisella. Esim. Sakalla oli sellainen paikka, josta näissä otteluissa yksinkertaisesti pitää tehdä maali, mikäli näistä otteluista halutaan pisteitä. Jossiteltavaa jäi myös puoliajan lopussa ollut tilanne, josta olisi jossain ottelussa voinut tulla rankkari.

Toisella puoliajalla City vetäytyi hieman alemmas. Tämä oli osittain Arsenalin hyvyyttä, sillä varsinkin Xhaka ja Ceballos alkoivat rytmittää peliä nopeammin. Myös Cityn prässi laski hieman ja pallonhallinta siirtyi Arsenalille. Tämä ei kuitenkaan käytännössä tuottanut tulosta, sillä Arsenal jäi siirtelemään palloa keskialueelle.

Arsenal ei saanut ottelun lopussa minkäänlaista loppukiriä aikaiseksi. City puolusti tiiviisti, eikä linjojen väliin jäänyt tiloja. Pitkän pallon heittäminen boxiin ei olisi ollut ratkaisu. Mahdollisuus jonkinasteiseen tuurimaaliin olisi toki ollut, mutta Arsenalin pääpelivoiman tuntien sitä tuskin olisi tapahtunut. Sen sijaan olisin toivonut, että palloa olisi pyritti pelaamaan suoraviivaisemmin maata pitkin ylöspäin. Pelaajista huokui uskalluksen puute. Myöskään Artetan työkalupakissa ei ainakaan vielä näytä löytyvän palikoita siihen, miten edetä hieman rohkeammin maata pitkin ylöspäin. Nyt näytti siltä, että oltiin liian varovaisia ja pelättiin Cityn iskevän vastahyökkäyksestä toisen maali. Tuossa kohtaa ottelu ei ole merkitystä häviääkö 1-0 vai 2-0.

Kokonaisuutta tarkastellessa pelin positiivisia asioita oli se, että Arsenal kykeni haastamaan itseään tällä hetkellä paremman joukkueen omalla pelitavallaan eli pallonhallintaan perustuvalla pelillä. Aiemmista Pool- ja City-peleistä poiketen Arsenal kykeni jopa hallitsemaan pallolla peliä pakottaen Cityn vetäytymään alemmas.

Negatiivisina asioina pitää nostaa pelaajien ujous hakea voittoa vieraissa isosta vastustajasta. Arsenal kykeni toisella puoliajalla olemaan aloitteellisempi joukkue ja määrittämään pelin temmon. Tätä ei kuitenkaan pystytty hyödyntämään. Siihen oli mielestäni kaksi syytä. Päävastuu on tietenkin Artetalla, joka ei ole kyennyt rakentamaan pelitapaa, jolla matalampana pelaavia puolustuksia murretaan. Toinen on mainitsemani pelaajien pelin pelkääminen. Pelaajat eivät uskaltaneet hakea voittoa. Tämä on toki ymmärrettävää, koska isojen voittaminen vieraissa on alkanut tuntua joukkueelle isolta kynnykseltä.

Kaikesta huolimatta jos mietitään miten asiat olivat kaksi vuotta sitten, niin ainakin näin etäkannattajan näkökulmasta joukkueen pelaaminen on kehittynyt ja antaa luottoa Artetan projektiin