Kausi pakettiin osa 1

16.8.2020

Kausi 2019-2020 saatiin Englannissa päätökseen pari viikkoa sitten. Kausi oli kaiken kaikkiaan oudoin ja eriskummallisin, mitä olen koskaan kokenut. Ei pelkästään se, että kausi Arsenalin osalta oli sekavaa ja Valioliigassa sijoitus oli vuosituhannen huonon, vaan myös kokonaisuudessaan koronatauko ja tyhjät katsomot sekä VAR tekivät tästä kaudesta täysin poikkeuksellisen.

Kirjoitan nyt kolmiosaisisen yhteenvedon Arsenalin kaudesta. Tässä ensimmäisessä osassa käyn läpi sitä, miten aina niin rakas Arsenal päätyi sijalle 8 Valioliigassa. Kahdessa seuraavassa osassa käyn läpi jokaisen pelaajan onnistumiset ja hieman heidän tulevaisuuttaan seurassa. Pahoittelut näin alkuun tekstin pituudesta ja jokainen, joka sen jaksaa lukea loppuun voi ottaa virtuaalisen kättelyn Aubemyangin kanssa.

Arsenalin kausi voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan, Emeryn aikaan, Artetan aikaan ennen koronataukoa ja aikaan koronatauon jälkeen.

 

Syksy Emeryn alaisuudessa

Elokuun 14. päivä Arsenal kohtasi St. James’s Parkilla Newcastlen, josta irtosi 0-1 voitto Aubameyangin maalilla. Vaikka peli ei ollut millään tapaa hyvää, niin moni oli silti tyytyväinen kolmeen pisteeseen. Osittain siksi, että kauden avausottelut ovat perinteisesti olleet Arsenalille hankalia. Tähän kun lisätään vielä seuraavassa ottelussa otettu 2-1 kotivoitto Burnleystä, alkoivat kannattajien odotukset nousta kahteen seuraavaan otteluun, jossa vastassa olivat Liverpool vieraissa sekä Tottenham kotona. Tämän jälkeen alkoi kauden ensimmäinen maaottelutauko. Näin jälkiviisana on helppo todeta, että kuusi pistettä kahdesta ensimmäisestä ottelusta olivat pelillisesti aika heikon jalkapallon tulos. Uuden kauden alku, odotukset Emeryn toiselta kaudelta ja kesän hankinnat, loivat illuusion jostain sellaisesta mitä ei todellisuudessa ollut olemassa eli voittavasta Emeryn Arsenalista. Hälytyskellojen olisi pitänyt soida, eikä antaa odotusten ylittää realistisuuden rajoja. Liverpool leikitteli Arsenalin yli Anfieldillä 3-1. Vaikka Arsenalilla oli varsinkin ottelun alkupuolella ihan hyvin paikkoja, ei Arsenal pystynyt todellisuudessa haastaan Liverpoolia. Kauden neljännessä ottelussa, Pohjois-Lontoon Derbyssä Tottenhamia vastaan Arsenal päätyi tasatulokseen 2-2. Pelillisesti ottelu oli ihan mukiinmenevä ja eniten hampaankoloon jätti Xhakan aiheuttama rangaistuspotku, josta Kane kuittasi kiintiömaalinsa meitä vastaan. Tämä kauden ensimmäinen periodi tuotti minimipistemäärän mitä pitikin saada eli 7 pistettä. Pelillisesti Arsenal ei ollut kehittynyt kesän aikana, eikä uusi tähtihankinta Pepekään vakuuttanut. Kaikki tämä kuitenkin lakaistiin yleisesti kauden alun piikkiin.

Maaottelutauon jälkeen Arsenal koki jälleen pistemenestyksen. Tällä kertaa juuri valmentajaa vaihtaneelle ja kauden umpisurkeasti aloittaneelle Watfordille. Vaikka Arsenal johti ottelua, niin joukkueen omat virheet maksoivat pisteet Vicarage Roadilta. Sokratiksen pallollinen virheestä johtunut maali ja Deeneyn rankkarimaali riittivät kotijoukkueelle pisteeseen. Mainittakoon vielä, että kyseisessä ottelussa laukaukset menivät Watfordille 31-7 ja laukaukset kohti maalia 10-4.

Vaikka seuraavaan kuuteen otteluun Arsenal ei kokenutkaan tappiota, niin synkkiä pilviä alkoi leijailla joukkueen yllä. Joukkue kykeni keräämään pisteitä rimaa hipoen esimerkiksi voittamalla Aston Villan Aubameyangin 84 minuutin kohdalla tulleella maalilla. Tuossakin ottelussa Villa vei laukaukset kohti maalia nimiinsä 9-6. Myös piste- ja maaliodottama näissä kuudessa ottelussa kertoi Arsenalin saaneen enemmän mitä olisi tilastojen valossa ansainnut. Tämän kuuden ottelun jakson paras ottelu oli Old Traffordilta haettu vieraspiste, joka olisi hyvällä tuurilla voinut kääntyä myös voitoksi. Kuuden ottelun jakso päättyi 1-0 kotivoittoon Bournemouthista, jonka jälkeen vuorossa oli jälleen maaottelutauko.

Arsenal palasi maaottelutauolta 21.10, jolloin se matkasi Bramall Lanelle kauden yllättäjän Sheffield Unitedin vieraaksi. Jos ennen kauden alkua oli sellainen tunne, että tähän otteluun olisi voinut lähteä luottavaisin mielin, niin sitä se ei ollut ottelun alla. Maajoukkuetaukoa edeltävä periodi ei tarjonnut pelillistä uskoa siihen, että teräskaupungista olisi tulossa ainakaan helposti pisteitä. Kotijoukkue veikin ansaitusti kolme pistettä Lys Moussetin tuikkaamalla ensimmäisen puoliajan maalilla. Sen lisäksi, että peli oli sekaisin, niin pelaajien kehonkielestä alkoi näkyä merkkejä siitä, ettei nyt olla menossa oikeaan suuntaan. Seuraavasta ottelusta sen sijaan Arsenal otti voiton, sillä Vitoria kaatui Eurooppa-liigassa kotona luvuin 3-2. Ottelun positiivisinta antia olivat Pepen kaksi loistavaa vapaapotkumaalia, jotka takasivat voiton. Maalit antoivat ensimmäistä kertaa signaalia siitä, miksi Pepestä maksettiin kesällä ennätyssumma. Mutta voitosta huolimatta huolestuttavaa oli se, että voitto tuli yksittäisen pelaajan onnistumisen kautta, eikä kollektiivisen joukkuepelaamisen. Kolme päivää myöhemmin Crystal Palace haki Emiratesilta 2-2 tasapelin, jonka jälkeen Emeryn lähtölaskenta viimeistään alkoi. Ottelu muistetaan Xhakan keskisormen näytöstä sekä VAR-sekoilusta (joka saattoi viedä Arsenalilta voiton). Xhaka-episodi kuvasi hyvin sitä kuinka sekaisin joukkue ja seura olivat. Näin jälkeenpäin ajateltuna kannattajien sekä Xhakan reaktiot olivat molemmat yliampuvia. Mielestäni oli silti oikea ratkaisu ottaa Xhakalta kapteenin nauha pois. Hiekka Emeryn tiimalasissa hupeni entisestään seuraavien tulosten myötä: Liverpool (käytännössä 2.miehistö)-Arsenal 6-5 rankkareiden jälkeen Carabao Cupissa, Arsenal-Wolves 1-1, Vitoria-Arsenal 1-1, Leicester-Arsenal 2-0, Southampton-Arsenal 2-2. Kaikkia näitä otteluita kuvasi se, ettei Arsenal missään vaiheessa pystynyt viemään otteluita, eikä otteissa ollut punaista lankaa. Tuntui ja näytti siltä, että Arsenal muutti jokaiseen otteluun pelisuunnitelmaa, taktiikkaa ja avauskokoonpanoa vastustajan mukaan. Arsenalin kokoisessa seurassa tämä tarkoittaa sitä, että paniikkinappula on pohjassa. Siitä on myös helppo laskea tämän kaiken sekoilun olevan Emeryn lopun alkua. Pelaajistakin huokui tuska ja se, ettei kukaan tiennyt mitä kentällä tehdä. Suurin huolenaihe oli puolustus, joka oli todella sekavaa ja epäorganisoitua. Esim. Leicester-ottelussa kaksi päästettyä maalia mairittelevat Arsenalia. Muutenkin ilman Lenon huippupelastuksia olisi tasapelit Wolvesia ja Southamptonia vastaan jääneet saamatta. Tuohon aikaan Leno olikin sarjan maalivahdeista työllistetyin torjuja.

Emeryn aika päättyi 1-2 tappioon Frankfurtille. Uutiset Emeryn potkuista tuntuivat siltä, kuin iso taakka olisi pudonnut hartioilta. Niin tuskaista, hirveää, sekavaa ja kauheaa Emeryn loppuaika kokonaisuudessaan oli. Näin jälkiviisaana on helppo todeta Emeryn potkujen tulleen liian myöhään. Emery ei missään tapauksessa ole huono valmentaja, jota kertoo hänen saavutuksensa espanjalaisissa seuroissa.  Kaikki häneen ulkomaan pestinsä ovat kuitenkin olleet enemmän tai vähemmän heikkoja. Tähän on varmasti monta syytä, mutta Arsenalissa esim. kielitaidottomuus ja ylivalmentaminen koituivat Emeryn kohtaloksi. Emery sääti, muokkasi ja viilasi peliä paljon. Pelaajatkin ovat ihmisiä, eivätkä pysty sisäistämään jatkuvaa muutosta. Emery ei myöskään pystynyt luomaan joukkueelle missään vaiheessa pelitapaa, johon pelaajat olisivat voineet nojata. Tämä yhdistettynä aikaisemmin mainittuun kieliongelmaan vaikeuttivat varmasti asioiden myymistä pelaajille. Joka tapauksessa kaikkien kannalta oli huojentava uutinen se, että espanjalainen sai lähteä. Oli jälleen aika alkaa rakentaa uutta.

 

Lyhyt pätkä Ljungbergin alaisuudessa

Emeryn potkujen jälkeen alkoi huhumylly tulevan päävalmentajan nimestä. Ennen uuden miehen astumista puikkoihin, ruoria ohjasi seuralegenda ja hyvää työtä u23:ssa tehnyt Freddie Ljungberg. Ruotsalaisen nimittäminen väliaikaiseksi päävalmentajaksi, antoi seuralle lisäaikaa tehdä päätös siitä, kuka olisi oikea mies Arsenalin peräsimeen. Huhuissa oli Allegria, Howeta ja Ancelottia. Arsenal päätyi kuitenkin lopulta seuran entiseen kapteeniin Mikel Artetaan. Artetan valinta kuluu kategoriaan high risk, high reward.

Ennen Artetan nimittämistä Ljungberg ehti kuitenkin toimia kuuden ottelun ajan joukkueen puikossa. Noiden kuuden ottelun aikana tuloskäyrässä ei tapahtunut muutosta, sillä Ljungbergin saldo otteluista oli 1-3-2. Tilanne oli Emeryn jälkeisessä kaaoksessa tekemätön paikka, eikä näistä kannata vetää mitään johtopäätöksiä Ljungbergin valmennusosaamisesta.

 

Mikel Arteta astuu puikkoihin

Artetan debyytti tapahtui tapaninpäivänä Bournemouthin Dean Courtilla. Lähtö entisen kapteenin päävalmentajauralle ei ollut missään tapauksessa helppo, koska nimitys tapahtui keskelle otteluruuhkaa, eivätkä vastustajatkaan olleet helpoimmasta päästä. Bournemouth ei mittarina ollut kova, mutta valmistautumisaikaa otteluun ei juurikaan ollut. 1-1 tasapeli oli minimitulos, joka etelärannikolta tulikin hakea. Vähemmän yllättäen maalin iski Aubameyang. Kolmea päivää myöhemmin Emiratesin nurmella vastaan asteli Chelsea. Ottelu alkoi Arsenalin kannalta erinomaisesti gabonilaisen palkkamurhaajan (kiitos nimestä kuuluu Valioliigaviikon Riku Auviselle ja Ville Kuusiselle) puskiessa pallon kulmapotkusta ohi Kepan jo 13 minuutilla. Arsenal pelasi ottelussa 80 minuuttia hyvin. Otteista paistoi vapautuneisuus, joka uuden päävalmentajan tulo usein tuo. Kylmää vettä tuli niskaan 83 minuutilla, jolloin Lenon kauden ehkä ainoan virheen seurauksena Jorginho puttasi pallon tyhjään maaliin vapaapotkun jälkitilanteesta. 87 minuutilla syyskaudella hyvää jälkeä tehnyt Tammy Abraham voitti Mustafin maalin edessä 100-0 ja käänsi pallon ohi Lenon. Ottelusta jäi paljon jossiteltavaa. Jorginhon olisi kaiken järjen mukaan lentää ulos kahdella keltaisella ennen tasoitusmaalia, mutta tällä kertaa punainen jäi saamatta. Otteissa oli kuitenkin synkän syksyn jälkeen paljon positiivisia asioita, joten ainakin kannattajan näkökulmasta oli pitkästä aikaa edes hieman odotettavaa ennen uudenvuodenpäivän kotiottelua ManU:a vastaan. Tuota ottelua katsoessa, oli koko ajan luottavainen tunne joukkueen voitosta. Arsenal olikin ensimmäisellä puoliajalla todella hyvä. Artetan laatima prässi toimi hyvin, eikä ManU päässyt luomaan alkua lukuun ottamatta montaa maalipaikka koko puoliajalla. Varsinkin Pepe oli ottelun ensimmäisellä nelivitosella pelipäällä, viimeistellen 9. minuutilla 1-0 maalin ja syöttämällä kulmapotkusta 43. minuutilla Sokratiksen 2-0 maaliin. Toisella puoliajalla Arsenal vetäytyi kuoreen ja luovutti pallonhallinnan ManU:lle. Tuohon aikaan vielä ilman Bruno Fernandesia ollut ManU oli todella heikko murtamaan matalaa ryhmitystä, joten prässitason laskeminen toiselle puoliajalle, oli Artetalta järkevä ratkaisu.

Artetan ja joukkueen kuherruskuukausia kantoi vielä seuraavaan otteluun, jossa Arsenal pudotti Leedsin cupista Nelsonin maalilla 1-0. Tämän jälkeen seurasi kolme tasapeliä vieraskentällä. 1-1 tasapelit vieraissa Crystal Palacea ja kotona Sheffield Unitedia vastaan eivät tarjonneet pelillisesti mitään juhlaa, mutta otteissa oli tuloksesta huolimatta löytymässä varsinkin puolustuksen osalta jotain punaista lankaa. Varsinkin syksyllä karmeasti pelannut David Luiz osoitti jollain tapaa merkkejä siitä miksi hänet hankittiin. Kolmannessa tasapelissä putkeen joukkue esitti todellista taistelutahtoa Stamford Bridgellä. Kun kellossa oli vajaa puolituntia pelattuna, antoi Mustafi karmaisevan harhasyötön alaspäin, johon Tammy Abraham pääsi väliin ja hänen olleessa sijoittamassa palloa tyhjään maaliin, David Luiz repi nuoren englantilaisen maahaan. Pallo pilkulle ja Luiz suihkuun. Vaikka tilanteesta David Luiz saikin punaisen, niin hän teki tilanteessa oikean ratkaisun, joten syyttävä sormi tuleekin osoittaa kohti Shkodran Mustafia. Pallo pilkulta maaliin ja Chelsea johtoon 1-0. Ottelun 64. minuutilla nähtiin kuitenkin yksi kauden hienommista osumista. Martinellli juoksi vastahyökkäyksestä koko kentän läpi ja sijoitti pallon maaliin. Tykkimieskannattajien leuat putosivat rintaan 84 minuutilla, kun hieman kiistanalaisen tilanteen jälkeen Azpilicueta tuikkasi pallon maaliin. Peli ei ollut kuitenkaan vielä selvä, koska vammoista toipunut Hector Bellerin tasoitti ottelun 87 minuutilla vasemman jalan laukauksella. 2-2 jäikin ottelun lopputulokseksi. Pelillisesti Arsenal ei ottelussa tarjonnut kovin järisyttävää peliä, mutta vajaalla nousu kahdesti tasoihin nostatti varmasti joukkueen itseluottamusta. Kolme peräkkäistä tasapeliä tässä kohtaa kautta otteluista joista ainakin kaksi olisi lähtökohtaisesti tullut voittaa, pudottivat joukkueen käytännössä ulos taistelusta UCL-paikasta. Vaikka pistemäärällisesti mahdollisuudet kuroa ero 4. sijaan olivat vielä hyvät, niin välissä oli niin monta joukkuetta, ettei mahdollisuutta käytännössä ollut. Panokset UCL-paikan suhteen olikin laitettava Eurooppa-liigaan.

Ennen UCL-pudotuspeliä Arsenal voitto Bournemouthin cupissa 2-1, pelasi Burnelyn vieraana Turf Moorilla kauden ainoan 0-0:n ja voitti Newcastlen kotona suvereenisti 4-0.

Eurooppaa-liigan jatkopeleissä arvonta oli Arsenalin kannalta suosiollinen. Uefan lottokone arpoi vastaan tutun Olympiakosin. Vierasottelusta Kreikasta Arsenal haki aika peruspelillä 0-1 voiton Lacazetten maalilla. Tärkeän vierasmaalin jälkeen jatkoon menijästä ei pitänyt olla epäselvyyttä. Osaotteluiden välissä Arsenal vielä otti Evertonilta 3 pistettä Pohjois-Lontoossa. Kaiken piti siis olla hyvin Tykkimiesten kannalta. Toisin kuitenkin kävi. Yksi Artetan ajan huonoimmista otteluista sattui pahimpaan mahdolliseen aikaan. Ykkösmiehistöllään pelanneet Tykkimiehet tuskailivat koko ottelun ajan, eikä vapauttavaa maalia saatu aikaan. Sen sijaan Olympiakos onnistui maalinteossa reilun 50 minuutin pelin jälkeen. Maali syntyi vähemmän yllättäen kulmapotkusta. Tämän jälkeen Arsenal saa kiittää Bernd Lenoa siitä, ettei lisämaaleja syntynyt.  90 minuutin jälkeen yhteismaalit olivat 1-1 ja edessä oli jatkoaika tai jatko-ottelu, kuten virallinen termi lienee. Kun 113 minuuttia oli kellossa pelattuna, räjäytti Aubameyang Emiratesin yleisön upealla saksipotkumaalillaan. Tässä kohtaa mikään ei voinut enää estää Arsenalin jatkoon menoa. Mutta toisin kuitenkin kävi. Arsenalin naiivin puolustuspelaamisen jälkeen 119 minuutilla Olympiakos pääsi tekemään 2-1 voittomaaliin puolustuksen keskeltä ja tällä maalilla kreikkalaiset menivät jatkoon vierasmaalilla. Tulos oli karmaiseva pettymys niin pelaajille, kuin kannattajillekin. Loppukaudelle panoksena oli enää mahdollisuus Eurooppa-liigaan suoraan Valioliigasta tai voittamalla FA-cupin.

Tässä kohtaa kautta elettiin maaliskuun alkua. Maailmalla kulovalkean tavoin levinnyt Koronavirus oli saavuttanut Englannin ja tartuntamäärät kasvoivat päivittäin räjähdysmäisesti. Muualla Euroopassa otteluita pelattiin tyhjille katsomoille tai sarjoja keskeytetiin kokonaan. Alkoikin olla selvää, ettei Englannissakaan pystytä pelaamaan sarjaa loppuun suunnitellussa aikataulussa. Pelit pysähtyivät Englannissa maaliskuun toisella viikolla juuri ennen Manchester City-Arsenal –ottelua. Ennen taukoa Arsenal ehti voittaa cupissa Portsmouthin ja Valioliigassa West Hamin.

 

Koronatauko ja ottelut sen jälkeen

Taukoa kesti n. kolme kuukautta. Tuona aikana joukkueet eivät harjoitelleet yhdessä Tottenhamia lukuun ottamatta, jossa Jose-setä piti yhteisiä juoksuharjoituksia puistossa. Tauon aikana moni pelaaja keräsi silminnähden lihasmassa. Esimerkiksi Nelson ja Martinelli olivat saaneet tauon aikana lihaa luittensa ympärille.

Arsenal palasi kolme kuukautta kestäneeltä tauolta 17.6. rästiotellulla Citya vastaan. Ottelu muistetaan David Luizin floppisuorittamisesta. Maalin johtanut virhe ja punainen kortti 25 minuutissa olivat eittämättä koko sarjana heikon ottelu yksittäiseltä pelaajalta kauden aikana. Myöskään seuraavasta ottelusta punavalkoinen joukkue kerännyt pisteitä, sillä 3 pistettä jäivät Amexille, Brightonin kaadettua Arsenali 2-1. Bernd Lenon loukkaantuminen jätti ottelusta ikävänä maun. Ottelun lopussa tapahtunut sananvaihto ja Guendouzin hölmöily johti siihen, ettei nuorta ranskalaista mitä luultavammin nähdä enää seuran riveissä.

Tauon jälkeinen kolmas ottelu sen sijaan toi kauan odotetun voiton. Artetan asettama kolmen topparin puolustuslinja sekä toimiva prässipeli olivat voitonavaimet Southamptonia vastaan. Tästä ottelusta alkoikin neljän ottelun tappioton putki, jonka tärkein yksittäinen voitto oli cupin puolivälierävoitto Sheffield Unitedista. Pelillisesti otteet alkoivat muutenkin olla lupauksia antavia. Esimerkiksi 0-2 vierasvoitto Wolvesista oli yksi kauden parhaista esityksistä, eikä Susilla ollut ottelussa juurikaan aseita Tykkimiesten yhteneväisesti pelannutta joukkuetta vastaan. Myös Leicester-ottelun ensimmäinen puoliaika oli Arsenalilta pelillisesti vahvaa pelaamista. Ilman luokatonta viimeistelyä ja Schmeichelin hyvää maalivahtipeliä olisi Arsenal siirtynyt tauolle enemmän kuin yhden maalin johdossa. Toisella puoliajalla Nketiahin turha ryntäily keskialueella heti kentälle tultuaan johti punaiseen korttiin ja vei Arsenalin vajaalle. Ilman punaistakin korttia Leicester oli jo saamassa otetta ottelusta, mutta viimeistään tämän jälkeen ote siirtyi vierailijoille. Tämä tuotti Ketuille tulosta ja kuten niin usein Arsenalia vastaan, Jamie Vardy pääsi tasoittamaan ottelun 84 minuutilla.

12.7 oli vuorossa Arsenalin historian ensimmäinen vierailu Tottenhamin uudelle stadionille. Monen vuoden tauon jälkeen, Arsenal lähti jopa ennakkosuosikkina otteluun. Mourinhon johtama Spurs ei ollut tauon jälkeen osoittanut mitään erityisen laadukasta tai tuloksellista jalkapalloa. Arsenalin käyrä sen sijaan osoitti hieman yläviistoon, joten mahdollisuudet kolmeen pisteeseen olivat olemassa. Lopputulos oli kuitenkin pettymys, sillä pisteet jäivät Hotspur Stadiumille luvuin 2-1. Mourinho oli virittänyt joukkueensa matalaan blockiin, kuten odottaa saattoi. Tätä puolustusta Arsenal ei kyennyt murtamaan kuin kertaalleen Lacazetten viedessä Tykkimiehet 0-1 johtoon 16. minuutilla. Tottenham nousi muutaman minuutin päästä tasoihin. Kolasinac antoi huolimattoman syötön alaspäin, eikä David Luiz pysynyt juoksukilpailussa Sonin perässä, joka nosti pallon ohi Martinezin. Maalin jälkeen Arsenal piti pallo, mutta Tottenham puolusti riittävän hyvin hakien paikkoja vastaiskuille. Tottenhamin voittomaali syntyi 81. minuutilla kulmapotkusta. Toby Alderweireld nousi korkeimmalle ja puski pallon maaliin. Ottelussa Arsenal oli hallitsevampi osapuoli ja mahdollisuudet voittaa ottelun. Tottenham toteutti ”Mourinhon bussia” riittävän hyvin ja jälkikäteen sanottuna ansaitsi voiton, vaikka asia harmittaa. Jos jotain positiivista haluaa hakea, niin Tottenhamin voitto oli enemmän Arsenal heikkoutta kuin Tottenhamin hyvyyttä.

NLD:n jälkeen Emiratesilla vastaan asettui Liverpool. Arteta oli valinnut otteluun hyvin puolustusvoittoisen pelitavan. Tämä toimi erinomaisesti ja Arsenal ottikin ottelusta hienon 2-1 voiton, joka varmasti itseluottamusta kolmen päivän päästä pelattavaan cupin välierään Cityä vastaan. Ennakkoon City-ottelussa Arsenalilla ei pitänyt olla mitään mahdollisuutta. Olihan ottelussa vastakkain mestari ja kisälli. Tokikin tämä kisälli tunsi vastustajan jopa paremmin kuin oman joukkueensa. Arsenal lähti otteluun samalla puolustusvoittoisella pelitavalla kuin Poolia vastaan. Ottelun alusta lähtien oli selvää, että City tulee pitämään palloa ja prässäämään korkealta.  Arteta oli valmistanut joukkueensa tähän hyvin, eikä City päässyt pyörittämään peliään normaaliin tapaan. Varsinkin David Luiz pelasi koko 90 minuuttisen erinomaisesti. Arsenal oli valmistautunut huolellisesti purkamaan Cityn prässiä, eikä Guardiolan joukkue saanut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta riistettyä palloa Arsenalin pelinrakennusvaiheessa. Arsenalin kummatkin maalit teki Aubameyang, kukas muukaan. Ensimmäisessä maalissa Bellerin teki hyvän juoksun keskustaan, syötti pallon laitaan Pepelle, joka löysi takatolpalta gabonilaisen. Toisesssa maalissa Kieran Tierneyn loistava oivallus vapautti Auban puolittaiseen läpiajoon, joka sijoitti pallon ohi Edersonin. Tämä cupin välierä oli ehdottomasti kauden parasta Arsenalia. Ehkä peli ei ollut kaunista pallonhallintaan perustuvaan jalkapalloa, mutta se oli erittäin tasapanoista ja kypsää pelaamista kentän kaikilla osa-alueilla. Ja ettei tule mielikuvaa siitä, että Arsenal olisi vain odottanut matalalla Cityn hyökkäyksiä, niin tulee muistaa Arsenalin antaneen tilannepaineen pallon menetyksen jälkeen. Yhdestä tällaisesta tilanteesta olikin lähellä tulla maalin ensimmäisellä puoliajalla. 2-0 voitto oli kaikkiin hieno suoritus punavalkoisilta ja jättimäinen sulka Artetan hattuun. Ennen FA-cupin finaalia oli kuitenkin läpsyteltävä Aston Villa ja Watford alta pois. Tappio Villlalle ja voitto Watfordista tarkoittivat Troy Deeneylle lähtöä Championshipiin. Kiitos ja näkemiin Troy.

 

Pysti ilmaan

FA-Cupin finaali aurinkoisella Wembleyllä ja vastassa Chelsea. Tässä ottelussa Arsenalilla oiva mahdollisuus kiillottaa kilpeään surkean Valioliigakauden päätteeksi. Olihan seura päätynyt yli 20-vuoteen sarjassa huonoimpaan sijoitukseen ollen lopputaulukossa sijalla 8. Ottelun voittamalla Arsenalilla oli mahdollisuus pelata itsensä myös ensi kaudeksi Euroopan kentille. Panos oli siis pokaalin lisäksi taloudellinen, vaikkeivat UEL-rahat paini läheskään samassa sarjassa Champions Leaeguesta saatavien tulojen kanssa, niin seuran taloudellisessa tilanteessa jokainen penni on arvokas. Voitolla myös seura saisi hieman uskottavuutta sekä joukkue itseluottamusta seuraavaan kauteen. Itse ottelu alkoi Arsenalin kannalta heikosta ja Chelsea vyörytti hyökkäyksiä kohti Martinezin maalia. Ottelun 6. minuutilla Pulisic onnistui viimeistelemään lähietäisyydeltä 1-0 Giroudin hienosta esityöstä. Maalin jälkeen Chelsea jatkoi painostustaan ja vyörytti hyökkäyksiä yksi toisensa jälkeen. Noin vartin jälkeen Arsenal alkoi kuitenkin saada otetta ja pallonhallinta siirtyi Tykkimiehille. Pepe onnistuikin kerran sijoittamaan pallon ohi Caballeron, mutta maali hylättiin paitsiona, jota se selkeästi oli. 28. minuutilla alkoi tapahtua. Aubameyang karkasi vasemmalta laidalta ohi Chelsea-kapteeni Azpilicuetalta, eikä espanjalaisella ollut muuta mahdollisuutta kuin repiä Aubameyang nurin ja pallo pilkulle. Tilanteessa rikottu Aubameyang viimeisteli pallon kylmän viileästi maalin oikeaan kulmaan, Caballeron aavistaessa vasemmalle. Ennen puoliaikaa Arsenal sai vielä vapaapotkun läheltä 16-alueen rajaa, mutta Lacazette ampui pallon ohi maaliin. Toisen puoliajan alkupuoliskolla Chelsean kentän vaarallisin pelaajaa, Christian Pulisic karkasi puolesta kentästä Arsenal-puolustukselta. Kesken pitkän juoksun USA:n maajoukkuepelaajan takareisi kuitenkin hajosi ja viimeistely-yritys jäi heikoksi. Ottelun voittomaalin nähtiin 67. minuutilla. Hector Bellerin otti pallon haltuun omalla kenttäpuoliskolla ja kuljetti Chelsean keskikentän läpi. Samanaikaisesti Pepe oli leventänyt vasemmalle laidalla, joka avasi tilan Bellerinin juoksulle. Chelsean puolustaja joutui rikkomaan Belleriniä, erotuomari antoi kuitenkin hyödyn Arsenalille, koska pallo kimposi suoraan Pepelle. Pepe löysi syötöllään Aubameyangin, joka harhautti Kurt Zouman ja sijoitti pallon maaliin, 2-1! Kuten kaikki tietävät, nämä jäivät ottelun loppunumeroiksi ja Arsenalille seurahistorian 14. FA-cupin pysti.