North London derby

10.7.2020

Pari edellistä postaustani ovat olleet asiapainotteisia, joissa olen ainakin yrittänyt esittää tietäväni jostain jotain. Nyt on kuitenkin aika heittää järki romukoppaan ja antaa tunteen viedä, sillä seuraavaksi on aika North London derbyn eli tuttavammin NLD:n.

NLD ja Tottenham aiheuttavat tuntemuksia jokaisessa Arsenal-kannattajassa. Tunteet Tottenhamia kohtaan eivät varmasti ole kenelläkään lämpöiset, mutta varsinkin me etäkannattajat koemme tuon Pohjois-Lontoon valkoisen joukkueen hyvin eri tavoin. Toisille sijoittuminen Tottenhamin yläpuolelle on tärkeämpää kuin mestaruus, kun taas toisille Tottenhamin sijoituksella ei ole juurikaan merkitystä. Molemmat lähestymistavat ovat yhtä oikeita, pääasia että jokainen meistä Goonereista seisoo yhtenäisenä punavalkoisena rintamana.

Paikallisvastustajan ja -ottelun merkityksen paikallisille kannattajille ymmärtää parhaiten vasta sitten, kun pääsee itse kokemaan tunnelman Pohjois-Lontoossa. Olen itse päässyt kahdesti todistamaan paikallisottelua Emiratesille. Jo ottelua edeltävänä päivänä lähialueilla ja -pubeissa aistii, ettei tulossa ole ihan normaali ottelu. Tunnelmaa on vaikea pukea sanoiksi, mutta esim. pubeissa keskustelu on huomattavasti jännittyneempää kuin vaikkapa perus Newcastela-ottelua ennen.

Ottelupäivänä ottelun ainutlaatuisuuden huomaa lisääntyvistä turvajärjestelyistä. Itse tapaan lenkkeillä pelipäivänä aamuisin Emiratesin läheisyydessä ja NLD-päivinä Emiratesin pihalla ja lähialueilla voi jo aamusta asti törmätä keltaliiviisin järjestyksenvalvojiin. Myös ihmiset ovat liikkeellä normaalia aikaisemmin muihin otteluihin verrattuna.

Tottenhamista puhuttaessa ei voida sivuuttaa St. Totteringam's dayta. Kyseessä on siis juhlapäivä, jolloin Arsenal varmistaa sijoituksen Tottenhamin yläpuolelle sarjataulukossa. Kieltämättä tätä päivää alkaa olla nyt jo ikävä. Vietin elämäni parasta St. Totteringam's dayta Lontoossa 15.5.2016. Kyseessä oli kauden viimeinen kierros. Arsenal löi Emiratesilla Aston Villan 4-0, Mikael Artetan viimeistellessä uransa viimeisellä kosketuksella loppunumerot yläriman ja Villa-vahti Mark Bunnin kautta maaliin. Samalla Newcastle murjoi koillisessa Tottenhamin luvuin 5-1 ja juhlat Pohjois-Lontoon punaisella puolella olivat valmiit alkamaan. Tämä onkin ainoa kerta, jolloin olen itse nähnyt ihmisten juhlivan kaduilla iltamyöhälle. Millaistakohan se olisi pokaalin jälkeen...

Mitä Tottenham ja sen kaataminen minulle merkitsee? Olisi silkkaa valetta, jos väittäisin Tottehamin olleen ykkösvihollinen siitä hetkestä lähtien, kun sydämeni alkoi sykkiä punavalkoiseen tahtiin. 12-vuotias poika, jonka perheessä Arsenal ei ole millään muotoa ollut läsnä ennen omaa kannattajuuttani, ei luonnollisestikaan voinut ymmärtää kaukana Englannissa pelattavan paikallisottelun merkitystä. Tottakai minulle nopeasti valkeni Tottenhamin olevan se naapuri, joka pitää voittaa, mutta todellinen kiima sen kaatamiseen syntyi vasta Campbell-siirron yhteydessä, jolloin aloin ymmärtää mitä Totteham Arsenal-kannattajille isossa kuvassa merkitsee. Vuosi vuodelta olen siis kasvanut odottamaan St. Totterinhgam's Dayta enemmän ja enemmän.

Itselleni ManU on ollut aina "ykkösinhokki". Tämä on luonnollista, koska kaikki lapsuundenkaverini ovat ManUn kannattajia, joten varhaisteinivuosista lähtien "Glory Glory Man United" -huudot ovat olleet aina enemmän kuin sietämättömiä. Nykyään Tottenham on kuitenkin samalla viivalla ManUn kanssa, koska Arsenal-kannattajuuteni aikana sitä on kasvanut inhoamaan Spursia samalla tavoin kuin aikoinaan ManUa.

Sunnuntaina pelataan monessa mielessä tärkeä ottelu. Kyseessä on enemmän kuin kolme sarjapistettä. Ottelussa jaetaan Pohjois-Lontoon herruus sekä annetaan mahdollisuus ottaa aimo askel kohti St. Totteringham's. Ennen kaikkea meille kannattajille tarjotaan juuri sitä miksi jalkapallon katsominen on niin hienoa. 90 minuuttia nautintoa, tuskaa, iloa ja turhautumista, mutta näin tärkeässä ottelussa nämä tunteet heittelevät moninkertaisesti normaaliin otteluun verrattuna.

Ottelupäivänä ainakin itse olen kuin tulisilla hiilillä koko päivän. Ihmiset jotka eivät kannata mitään seuraa, eivät pysty käsittämään miten täällä kaukana pohjolassa jokin ottelu voi vaikuttaa näin paljon ihmiseen. Vaikeinta näissä(kin) Arsenalin otteluissa on se, ettei kotisohvalta voi mitenkään vaikuttaa joukkueen suorittamiseen. Eipä siihen myöskään lehtereillä voi kovin paljoa vaikuttaa, mutta siellä sentään pystyy äänihuulten avulla jollain tapaa auttamaan joukkuetta.

Voin jo nyt olla varma siitä, että ottelun lopputulos määrittelee pitkälti sen, millä tuulella maanantaina palaan 5 viikon lomalta takaisin töihin.

Hyvää viikonloppua ja sunnuntain odotusta kaikille. Come on You GUNNERS!