Sopimusasioita

3.7.2020

Arsenalin sopimustilanne on tällä hetkellä vähintäänkin mielenkiintoinen. Seuraavan vuoden aikana seurajohdon on tehtävä isoja ratkasuja jatkosopimusten suhteen. Nyt tehtävät päätökset sopimusten suhteen tulevat antamaan meille kannattajille osviittaa siitä, mihin suuntaan ja keiden varaan joukkuetta aletaan rakentamaan.

Jatkosopimusten tekeminen ei varmasti ole niin yksiselitteistä, miltä se Fifa- ja Football Manager -maailmassa tuntuu. Minä en itse ole missään tapauksessa mikään asiantuntija ammattijalkapalloilijoiden sopimusneuvotteluissa, mutta välillä tuntuu, että meillä kannattajilla on hieman vääristynyt kuva siitä miten jatkosopimukset tehdään.

Olisi helppoa nyt sanoa, että tarjotaan pelaajalle x £250 k viikossa ja tehdään viiden vuoden sopimus. Arsenalin tiukassa taloustilanteessa seuralla ei ole varaa avokätisesti jakaa pitkiä sopimuksia keskinkertaisille pelaajille hyvällä palkalla, vaan sopimuksia tulee tehdä viisaasti.

Niin kauan kuin muistan, Arsenalilla on ollut ongelmia ja säätämistä sopimusten teon kanssa. Wengerin aikaan keskinkertaisillekin pelaajille tehtiin pitkiä sopimuksia kohtalaisen hyvällä palkalla. Tästä syystä seuran palkkalistoilla pyöri pitkään Jenkinssonin, Djouroun ja Senderosin kaltaisia pelaajia. Wengerin kanssa näistä huonoista sopimuksista pääosin oli vastuussa Ivan Gazidis. Myös Wengerin periaate olla tarjoamatta yli 30-vuotiaille pelaajille yli vuoden sopimusta johti esim. Piresin lähtöön seurasta.

Suurin komediateatteri sopimusasioissa Wengerin ja Gazidisin toimesta tehtiin Özilin ja Sanchezin kanssa. Joukkueen sen hetken kaksi kirkkainta tähteä päästettiin siihen tilanteeseen, että molemmilla sopimuksen päättymiseen oli aikaa 12 kk. Uhkapelin Alexisin City-siirron kanssa elokuussa 2017 mentyä penkin alle ja siitä johtanut epäonnistunut Lemar-kauppa, johtivat siihen että syksyllä 2017 joukkueessa pelasi motivaationsa menettänyt Alexis. Tämä taas johti tammikuussa 2018 jalkapallohistorian huonoimpaan vaihtokauppaan.

Jahkailu Özilin sopimuksen kanssa oli myös aikamoinen sirkus, jonka pelaaja agentteineen käytti kylmästi hyväksi. Jos nyt oikein muistelen, niin pelaajan suunnalta annettiin julkisestikin ymmärtää jo hyvissä ajoin, että pelaaja haluaa jatkaa seurassa. Silti mitään ei saatu aikaan ajoissa, vaan neuvottelut venyivät niin pitkälle, että sopimus oli pakko tehdä pelaajan vaatimalla palkalla.

Tänä kesänä puheenaiheena ovat olleet Aubameyangin ja Sakan sopimukset. Jälkimmäisen kanssa seura onnistui tekemään monivuotisen sopimuksen, joka ei sinänsä ollut yllätys. Sopimuksen jälkeiset kommentit mediaan viittaavat siihen, että Sakalla ja seuralla oli molemmilla vahva halu tehdä sopimus, vaikka sen tekeminen venyikin näin kannattajan kannalta pelottavan pitkälle.

Tilanne Aubameyangin kohdalla sen sijaan on monimutkaisempi. 31-vuotias pelaaja, jonka yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on nopeus, ei välttämättä pelaa huipulla enää montaa vuotta. Onko siis tarkanmarkan seuralla varaa tai järkeä tehdä toista kertaa "özilejä"?

Itse olen sillä kannalla, että mikäli Auba taustajoukkoineen suostuu 3-4 vuotiseen sopimukseen n. 300-350 k viikkopalkkalla tämä kannattaisi tehdä. Vaikka kapteenimme elääkin nopeudestaan, on hänen ruumiinrakenteensaan sellainen, ettei se syö nopeusominaisuuksia iän myötä niin nopesti kuin esimerkiksi Traoren tyyppisillä lihaskimpuilla. Tästä hyvä esimerkki on Vardy, joka kaksi vuotta Aubameyangia vanhempana on edelleen yhtä nopea kuin Leicesterin kultakaudella.

Toinen syy miksi pitäisin gabonilaisen on joukkueen ikärakenne. Jokainen joukkue tarvitsee kokeineitakin pelaajia. Arsenalilla on hyökkäyspäässä eittämättä mahtavia lupauksia kuten Saka, Martinelli ja Nketiah, mutta pelkästään heidän varaansa laskeminen tässä kohtaa olisi aika iso riski. Aubameyangin ja Pepen kaltaisten ison profiilin pelaajien varjossa he saavat hieman enemmän rauhaa kehittyä.

Taloudellisesta näkökulmasta Aubameyangin kalliskin jatkosopimus voi tulla lopulta halvemmaksi, koska tilalle tulisi kuitenkin hankkia korvaaja, joka saattaa siirtosummineen ja allekirjoitusbonuksineen tulla kalliimmaksi.

Tällä hetkellä huhut Auban jatkosta näyttävät positiiviselta ja jos tänään huhuttu 3 vuoden sopimus 250 k viikkopalkkalla toteutuisi, olisin erittäin tyytyväinen.

Tänään julkaistiin Martinellin monivuotinen jatko. Pidän tätä loistavana vetona, vaikka vanhaa sopimusta oli vielä vuosia jäljellä. Pelaajille kuuluu maksaa heidän ansaitsemansa summa, jotta he sitoutuvat pelaamaan seurassa.