Pelaajalainat

29.5.2020

Korona-ajan lopullisia vaikutuksista jalkapalloon on tässä kohtaa mahdoton arvoida. Yksi asia jonka asiantuntijat ovat kuitenkin nostaneet esiin jo nyt, on FFP-säännöstä johtuen lainapelaajien määrän kasvu. Vaikka FFP-sääntöihin tulisikin pientä helpotusta, niin seurojen taloudellinen tilanne ei mahdollista kuitenkaan uusia pelaajahankitoja vanhaan malliin. Valioliigan osalta Brexit tulee ainakin jossain muodossa vaikuttamaan pelaajalainoihin, mutta vielä ei osata sanoa mitä se käytännössä tarkoittaa.

Pelaajan lainaaminen ei oikeassa elämässä ole yhtä helppoa mitä se on Fifassa tai Football Managerissa. Lainapesteissä on aina kolme osapuolta. Lainaaja seura, lainaava seura sekä itse pelaaja. Jotta laina olisi onnistunut, kaikkien näiden osapuolten tulisi hyötyä asiasta.

Pelaajia lainataan karrikoidusti kolmesta eri syystä. 1.Nuorelle pelaajalle halutaan saada peliaikaa lainaamalla hänet heikkotasoisempaan seuraan. 2. jostain pelaajasta halutaan eroon, mutta esim. palkan tai sopimustilanteen takia mikään seura ei ole valmis maksamaan pelaajasta siirtokorvausta. Näissä tapauksissa lainassa on yleensä myös osto-optio. 3. pelaaja lainataan ensin ja jo lainasopimuksen yhteydessä on sovittu pelaajan siirtyvän seuraavana kesänä seuraan. Suomeksi tämä tarkoittaa kikkailua FFP-säännöllä. Tästä paras esimerkki lienee Mpabben siirtyminen Monacosta PSG:hen.

Lainojen onnistuminen on monen asian summa. Halutun lopputuloksen saamiseksi tulee ajatella onko seura, kaupunki ja sarja pelaajalle oikea. Surullisin esimerkki huonosta lainasta Arsenalin tapauksessa on Serge Gnabryn lainaaminen WBA:han kaudella 2015-2016. Mikä järki oli lainata nuori ulkomaalaispelaaja Tony Pulisin WBA:han? Gnabry ei ollut tuohon aikaan vielä valmis Valioliigaan, eikä Tony Pulisin pelitapakaan ollut millään muotoa sellainen, joka olisi kasvattanut pelaajaa Arsenaliin sopivaksi. Toki Gnabry oli lainalla ollessaan loukkaantuneena, mutta silti laina oli jo ennen sen alkua tuomittu epäonnistumaan. Se oliko tällä lainaratkaisulla jokin merkitys Gnabryn haluun lähteä Arsenalista voidaan vain arvuutella.

Jos Gnabryn kohdalla laina oli epäonnistunut, niin Jack Wilsheren laina Boltoniin oli onnistunut. Vaikka Wilshere oli jo debytoinut Arsenalin edustusmiehistössä, niin Boltonissa saatu peliaika Valioliigassa auttoi 18-vuotiasta nuorukaista pääsemään kiinni Valioliigan rytmiin.

Nuorten pelaajien kohdalla lainan onnistumiseen vaikuttaa myös kentän ulkopuolinen ympäristö. Olisko ollut The Guardianin vai missä podcastissa nostettiin esiin se, että monesti nämä 18 vuotiaat lainalle lähtevät pelaajat saattavat lähteä suoraan kotoa aivan toiseen kaupunkiin. Jos nyt vaikka Itä-Lontoossa koko elämänsä vanhempien kanssa asunut John Smith lainataan yhtäkkiä Walesin ja Englannin rajalla sijaitsevaan League Twon Newport Countyyn, niin vaatii keskivertoa fiksumpaa tai sitten nollat taulussa eläävää nuorukaista, jonka peliesityksiin yhtäkkinen elämän muutos ei vaikuttaisi.

Vanhempien eli ns. valmiiden pelaajien lainoissa sekä sisään että ulos Arsenal on epäonnistunut lähes järjestäin. Vanhempien pelaajien lainaamisella ulos varmasti haetaan mahdollisuutta saada myytyä pelaaja lainan jälkeen muualle (esim. Mkhitaryan), saada pitkään loukkaantuneena ollut pelaaja pelikuntoon pienemmässä seurassa (esim. Wilshere Bournemouth-laina) tai sitten säästää pelaajan palkka tämän pelatessa viimeistä sopimuskautta.

Omaan mieleeni ei tule kuin Szczesny, joka onnistuneen lainan jälkeen on saatu myytyä eteenpäin edes jokseenkin järkevällä hinnalla. Esim. Podolskin, Ospinan ja Perezin lainasiirrot olivat epäonnistuneita ja vain pudottivat pelaajan jälleenmyyntiarvoa.

Podolski kertoi Arsenalin podcastissa, että hänen kohdallaan laina Interiin oli henkisesti hankala ja tuntuikin, että lyhyt aikainen asettuminen tuntui henkisesti lähinnä "lomalta" ja siihen olleen vaikea motivoitua, koska tietää olevansa seurassa vain hetken. Tämä asennoituminen toki kertoo jotain myös pelaajan asennoitumisesta urheilua kohtaan.

Arsenaliin lainattuja pelaajia voidaan kuvailla kolmella eri sanalla, katastrofaalinen, katastrofaalisempi, katastrofaalisin. Kuten huomaatte, niin kategoriat ovat yksikössä, joten on aika nimetä jokaisee kategoriaan yksi pelaaja.

Kaikkien aikojen katastrofaalisin lainahankinta on helppo nimetä, hyvät naiset ja herrat hän on Denis Suarez. Mitä h*lvettiä tammikuussa 2019 ajateltiin, kun valmiiksi loukkaantunut pelaaja rahdataan seuraan ja lainasta maksetaan vielä 2,5 miljoonan puntaa.

Hyvänä kakkosena tulee myös loukkaantuneena tullut Kim Källström. Källströmin kohdalla odotusarvot olivat kuitenkin aika mitättömät, eikä lainasummakaan ollut kovin suuri. Toisin kun Suarez, Källström sai jotain hyvääkin aikaan. Hän ampui 2014 FA Cupin välierässä rankkarikisassa pallon maaliin.

Kaudelle 2013-2014 Arsenal lainasi Palermosta Emiliano Vivianon. Kuka muistaa hänen otteitaan Arsenalissa? Ei varmasti kukaan, koska pelaaja ei pelannut otteluakaan Tykkimiespaidassa. Nimetään Viviano siis katastrofaaliseksi lainaksi.

Tällä hetkellä lainalla olevista Dani Ceballos on esiintynyt ajoittain ihan mukiinmenevästi ja kesän mittaan varmasti selviää palaako hän Madridiin vai jääkö Lontooseen. Cedric Soaresia on turha arvoida tai tuomita. Kesäkuussa jatkuva Valioliigakausi tulee näyttämään sen onko hänestä hyötyä.

Lopuksi vielä nostona 06-07 kaudella Real Madridin kanssa tehty lainavaihtokauppa, jossa Jose Antonio Reyes siirtyi Realiin ja Julio Baptista Pohjois-Lontooseen. Laina oli sinänsä fiksu ratkaisu jälkikäteen ajateltuna, koska lainan aikana selvisi ettei Baptista ollut sopiva pelaaja Arsenaliin. Pysyvä siirto jäi siis tekemättä. Reyes sen sijaan jatkoi lainan jälkeen matkaansa Atletico Madridiin.