Matkakertomuksia osa 1: Brighton

3.5.2020

Brighton-Millwall
Brighton-Millwall
Brighton-Derby
Brighton-Derby

Lontooseen matkatessa tapanani on käydä katsomassa Arsenalin ottelun lisäksi myös muita otteluita. Joidenkin mielestä saattaa olla vääräuskoista käydä muidenkin joukkueiden otteluissa, mutta itselle on rentouttavaa nauttia hyvästä jalkapallosta neutraalina kannattajana.
Samalla matkustaminen toiseen kaupunkiin on avartava kokemus.

Ajattelin nyt aloittaa neliosaisen sarjan, jossa muistelen neljää mielenkiintoista ottelu- ja matkakokemusta jotka eivät liity Arsenaliin.

Sarjan ensimmäisessä osassa on aika hypätä Southern Railwayn kyytiin ja suunnatta matka kohti etelärannikkoa ja tarkemmin brittien rantalomakohdetta Brightonia (Brighton & Hove). Matka Lontoosta Brightoniin kestää junalla reilun tunnin. Mikäli tarkoitus on suunnata suoraan lentokentältä etelärannikolle, niin Gatwickin lentokenttä sijaitsee sopivasti puolessa välissä Lontoota ja Brightonia.

Eletään hyistä joulukuun alun perjantai-iltaa vuonna 2014. Vaikka ulkona on vain muutama aste lämmintä, niin ottelusta on silti tulossa kuuma. Amex Stadiumilla kotijoukkuetta vastaan asettuu Championshipin häntäpään taistelussa Millwall. Lontoolaisseura on tunnettu kuumista ja fanaattisista faneistaan, joita on tituleerattu saarikunnan väkivaltaisimmiksi. Suomalaisittain lisämausteen otteluun toi Brightonin managerina toimiva Sami Hyypiä sekä valmennustiimin jäsen Antti Niemi.

Lähtökohdat otteluun kummallakin joukkueella olivat hankalat. Molemmat taistelivat putoamista vastaan ja ennen ottelua Brighton majaili putoamisviivan alapuolella. Panosta siis kummallakin joukkueella oli riittävästi.

Saavuimme Brightonin asemalle noin 2,5 tuntia ennen ottelun alkua. Kätevin tapa matkustaa keskustasta Amex Stadiumille on juna, joka kulkee asemalta suoraan stadionille. Ennen stadion-junaan hyppäämistä ehdimme nauttia yhdet matsioluet täpötäydessä pubissa rautatieaseman vieressä.

Vaikka matka keskustasta Amexille on linnuntietä muutaman kilometrin pituinen, niin junalla aikaa meni muistaakseni melkein 20 minuuttia. Juna oli niin täynnä kannattajia, että se liikkua todella hitaasti. Lisähidastumise toi Amexin päässä olevat järjestelyt, sillä vierasjoukkueen kannattajat piti kuljettaa erillistä tietä pitkin, josta syystä kotikannattajien väylä oli hyvin kapea ja tukkoinen.

Saavuimme Amexille noin tunti ennen peliä. Stadion oli ja on edelleen Brittiläisellä mittakaavalla kohtalaisen uusi ja käytännöllinen. Yleisöä paikalle mahtuu noin 30 000. Ennen sisäänmenoa pistäydyimme fanikaupassa, joka oli samalainen kuin kaikkialla muualla eli täynnä erilaista krääsää ja tupaten täynnä ihmisiä.

Istumapaikkamme sijaitsivat neljännellä rivillä, aivan Sami Hyypiän vaihtopenkin vieressä. Paikaltamme pystyi aistimaan hyvin ottelun tunnelman, mutta suurta käsitystä toisen laidan pelitapahtumista ei juurikaan ollut.

Itse ottelu on aika heikkotasoinen ja se päättyi vierasjoukkueen 0-1 voittoon. Ainokaisen maalin voi katsoa tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=tZU0UCDlz-o . Pelaajista mieleen jäivät positiivisesti kotijoukkueesta nykyinen huipputoppari Lewis Dunk sekä pitkän uransa vuosi sitten päättänyt kapteeni Bruno. Itse odotin paljon juuri Brightoniin lainalle siirtyneeltä Darren Bentiltä, mutta hän oli ilman värikynän käyttämistä kentän heikoin pelaaja. Millwallista edukseen esiintyi norsun kokoinen, Boltonnissa parhaat pelinsä aikoinaan pelannut Danny Shittu, joka ei hävinnyt ottelussa yhtään kaksikamppailua. Kapteeninnauha kädessään pelannut järkäle oli myös vieraskannattajien suuri suosikki. Maininnan ansaitsee myös lontoolaisten maalivahti David Forde.

Vaikka kentällä ottelussa ei juurikaan tapahtunut, niin katsomossa tapahtui normaalia ottelua enemmän. Puoliajan jälkeen muutamat turhautuneet Brighton-kannattajat yrittivät päästä Millwallin kannattajien katsomonosaan. Vähemmän yllättäen tämä ei onnistunut, mutta tämä villitsi Millwallin kannattajia siten, että järjestysmiehillä oli täysi työ pitää kannattajat erillään, vaikka vieraskannattajien katsomonosa oli eristetty normaalia eristystä suuremmilla väleillä.

Toinen episodi joka katsomossa tapahtui liittyy Sami Hyypiään. Päihtynyt keski-ikäinen herrasmies kävi noin 80 minuutin kohdalla ilmoittamassa ystävällisesti Hyypiälle vaihtopenkin takana, että hän voisi ”painua v*ttuun hänen seurastaan”. Järjestysmiehet kävivät ilmoittamassa herralla, että olisi parempi olla hiljaa ja siirtyä omalla paikalleen. Tämä ei kuitenkaan auttanut, vaan herra jatkoi samaa kehittävää yksinpuhelua vaihtopenkin suuntaan. Herran poistaminen katsomosta ei kuitenkaan onnistunut kolmen järjestysmiehen toimesta, vaan vasta neljäs keltaiseen liiviin pukeutunut ”järkkäri” (joka muuten oli hyvin isokokoinen nainen”) sai rahoitettua miehen ja hänet vietiin käsiraudoissa pois katsomosta. Muu yleisö kehui järjestysmiesten toimintaa. Esimerkiksi vieressäni istunut herrasmies totesi, ettei tarvitse rettelöitsijöitä hänen joukkueensa otteluun.

Ottelun jälkeen stadionin ulkopuolella näkyi muutamia Hyypia out –kylttejä. Ottelu jäikin Hyypiän viimeiseksi kotiotteluksi. Vielä ennen pääsyämme junaan takaisin Brightonin keskustaan pääsimme tutustumaan Millwallin kannattajien voitonjuhliin. Heitä oltiin siirtämässä oman ryhmänään pois stadionilta yläpuolellamme ollutta siltaa pitkin. Meidän ollessa tungoksessa heidän alapuolellaan, sieltä heitettiin niskaan kaikki mahdollinen mitä irti sai. Onneksi heille ei ollut kädenulottuvilla mitään mikä oli voinut vahingoittaa meitä alapuolella olevia.

Olen ollut tämänkin jälkeen kahdesti Brightonissa. Toisella kerralla olin katsomassa Brighton-Derby –ottelua, jossa taisteltiin noususta Valioliigaan. Kolmannella Brightonin vierailullani olin puolisoni kanssa vapaa-ajan matkalla. Näillä kerroilla pääsin tutustumaan paremmin itse kaupunkiin, joka oli kyllä erittäin viihtyisä. Mikäli haluaa Lontoosta päiväksi tai kahdeksi muualle, niin pari päivää Brightonissa on oiva tapa viettää aikaa. Tätä pitempi aika saattaa aiheuttaa jo tekemisen puutetta.

 

BRIGHTON & HOVE

Kulku Lontoosta: Junalla reilun tunnin matka. Junaliput myös kohtalaisen halvat.
Kulku stadionille: Rautatieasemalta kulkee juna suoraan stadionille. Juna on täynnä ja siihen joutuu kumpaankin suuntaan jonottamaan.
Stadion ja tunnelma: Stadion on uudehko ja hieno. Sisäänkäynti stadionille on helppoa ja nopeaa. Tunnelma molemmilla kerroilla ollut ihan ok, muttei parasta mitä olen kokenut.
Liput: Lippujen saanti Championshipissä oli helppoa. Kaikkien lipun hankkijoiden piti rekisteröityä jäseneksi (ilmainen), mutta lippuja oli saatavilla vielä otteluviikolla. Valioliigaotteluissa tilanne saattaa olla eri.
Kaupunki: Varsinkin keväällä ja kesällä erittäin hyvä matkakohde Englannissa. Kaupungissa voi liikkua jalkaisin, koska keskustan palvelut ovat kävelymatkan päässä toisistaan. Suositeltava vierailukohde Brighton Pier. Miinuksena järkyttävän kokoiset lokit, jotka tekevät syöksyjä ihmisistä välittämättä.