Arsenalin kaipuu

28.4.2020

Korona-aikana rakkaus jalkapalloa kohtaan on syventynyt. Jalkapalloa ja Arsenalia on pitänyt aina itsestään selvyytenä, joka saapuu käymään vähintään kerran viikossa, aiheuttaa tunteiden vuoristorataa, katoaa hetkeksi ja palaa aina uskollisesti takaisin. Nyt kun jalkapalloa ja Arsenalia ei ole tarjolla, niin sitä on todella ymmärtänyt, miten tärkeä osa se on elämää.

Kannattajalle jalkapallo on muutakin kuin 90 minuuttia urheilua. Ainakin itseä turhauttaa kun ei ole otteluita joista purkaa tuntojaan kanssaeläjille. Viimeisen parin kuukauden aikana kukin meistä on joutunut keksimään erinäistä korvaavaa tekemistä. Toki tämä sijaistekeminen on aiheuttanut sen, että ainakin itse olen löytänyt itsestäni uusia puolia. En olisi talvella ollut valmis lyömään kovin montaa ropoa vetoa sen puolesta, että pääsiäisenä teen 1100 palan Lontoo-aiheisen palapelin tai aloitan harjoittelemaan uutta urheiluprojektia varten. Olkoonkin kummatkin näistä tekemisistä olleet mielenkiintoisia, niin ei kummastakaan ole saanut sellasia irti mitä saisi lauantai-illan matsifiiliksestä.

Ehkä kuvaavinta tässä jalkapallon puutostilassa on se, että tässä alkaa jo kaivata somessa vastaantulevia glory huntereita, jotka ovat ennen kannattaneet sekä Manua, Barcelonaa, Bayernia, Realia, Messiä että Ronaldoa, mutta nykyään vannovat Liverpoolin ja Salahin nimeen. Alkaa myös olla ikävä niitä hahmoja, jotka muistavat kuitata jokaisen Arsenlin tappion jälkeen, mutta eivät kuitenkaan kannata itse mitään.

Tällä hetkellä lienee turhaa arvailla jatkuuko kausi ja jos jatkuu, niin koska ja missä muodossa. Lähes joka päivä tulee uudesta lähteestä "varma" tieto siitä miten kausi jatkuu. Olenkin tässä kohtaa tyytynyt vain elämään päivä kerrallaan ja odottamaan koska tulee oikeasti jotain tietoa jostain.

Jaksamisia kaikille ja toivottavasti mahdollisimman moni on pysynyt terveenä. Terveys menee kuitenkin aina kaiken edelle, jonka rinnalla jalkapallo on toissijainen asia.