Arsenal Academyn harjoituskeskus Hale Endissä

18.4.2020

Harjoituskeskuksen pääkenttä
Harjoituskeskuksen pääkenttä
Valmentajien pukukoppi
Valmentajien pukukoppi
Harjoitushalli
Harjoitushalli
Akatemian viikko-ohjelma
Akatemian viikko-ohjelma
Arsenal U16 -ottelu
Arsenal U16 -ottelu

Viime syksynä kirjoittelin Arsenal-Wolverhampton -ottelun Arsenal Finlandin ryhmämatkasta. Mainitsin silloin päässeeni vierailemaan Hale Endissä, Arsenalin akatemian harjoituskeskuksessa. Näin korona-aikana kun ei ole päivänpolttavia aiheita, niin ajattelin kertoa millaisessa paikassa tulevia sakoja, nketiaheja, nelsoneja ja willockeja kasvatetaan.

Arsenal järjestää muutamia kertoja kauden aikana Supporters Club Meetingin, jonne seura kutsuvat jokaisen maan edustajan paikalle. Tapaamiset järjestetään kotiotteluiden kanssa samana päivänä ja yleensä ne pidetään Highbury Housessa Emiratesilla. Joskus on kuitenkin jotain hieman erikoisempaa ohjelmaa kuten vierailu Colneyssa tai tämänkertainen vierailu Hale Endissä. 

Arsenalin akatemian päämaja sijaitsee Koillis-Lontoossa Hale Endissä. Matka Emiratesilta harjoituskeskukseen kesti ruuhkaisessa liikenteessä puolisen tuntia. Vettäkin tuli sopivasti kuin aisaa, joten bussikyyti ovelta ovella kelpasi oikein hyvin, sen sijaan että olisi joutunut turvautumaan julkisiin kulkuvälineisiin. Reissulla oli mukana n. 20 eri maan edustajaa.

Arsenalin akatemiassa harjoittelevat 8-16 vuotiaat pojat. Harjoituskeskuksessa on kuusi kenttää, joista yksi on hallissa. Kokonaisuuteen kuului luonnollisesti myös hulppean kokoinen päärakennus. Akatemian johtajanhan toimii tällä hetkellä entinen kapteenimme Per Mertesacker. Akatemiajoukkueet harjoittelevat tai pelaavat iästä riippuen 3-6 kertaa viikossa. Käytännössä Arsenal hoitaa pelaajien kuljetuksen koulusta suoraan harjoituksiin ja tarvittaessa myös illalla kotiin.

Kierros alkoi päärakennuksen aulasta, jossa meille kerrottiin akatemian historiasta. Tämä oli sinänsä kierroksen vähiten kiinnostava kohta, eikä 10 minuutin tarinointi tarjonnut kauhean paljon uutta tietoa. Itse kierros akatemian tiloissa sen sijaan olin hyvinkin kiinnostava.
 
Alakerrassa jokaisella ikäryhmällä on oma pukuhuone, jonne vierailijoilla ei ole pääsyä. Käytävillä oli kuvia sekä pelipaitoja Arsenalin akatemian läpikäyneistä pelaajista. Alex Iwobin paidan kohdalla kierrosta pitänyt seuran työntekijä kertoi, Iwobin siirron Evertoniin olleen monelle seuran työntekijälle kova paikka, sillä Arsenalin junioripolun läpikäynyt pelaaja oli seuran sisällä todella pidetty pelaaja.

Yläkerrassa oli kaksi eri luokkahuonetta, mediahuone, toimistotiloja, iso ruokala sekä neuvotteluhuone. Huoneet on nimetty Arsenal -legendojen mukaan kuten Robert Piresin ja Ray Parlourin.  Luokkahuoneet on varustettu modernilla videoteknologialla, jolla valmentajat pystyvät käymään läpi joukkuetaktisia asioita. Pelaajien henkilökohtaista kehittymistä varten jokaisella pelaajalla on omat tunnukset järjestelmään, jonne valmentajat syöttävät videoklippejä otteluista. Jokaisen pelaajan henkilökohtainen kehittyminen on siis myös pelaajan omalla vastuulla, eikä ainoastaan valmentajan palautteen varassa. Luokkahuoneita käytetään myös pelaajien elämäntaitojen kehittämiseen ja läksyjen tekoon. Seura tiedostaa sen, ettei jokaisesta 16 vuotta täyttävästä pelaajasta tule ammattijalkapalloilijaa, joten seura on panostanut myös pelaajien kasvattamiseen muuta elämää varten. Akatemiapelaajille järjestetään esim. ruoanlaittokursseja. Tämä siksi koska 16-vuotias pelaaja joka jää ilman sopimusta, ei käytännössä ole tehnyt muuta kuin pelannut jalkapalloa, joten pelaajan jäädessä ilman sopimusta hän ei jäisi ns. tyhjän päälle.
 
Harjoituskeskuksen ravintolaan on vanhemmilla vapaapääsy. Ravintola on suunniteltu siten, että sen ikkunoista on näkymä jokaiselle ulkokentälle. Näin vanhemmille annetaan mahdollisuus seurata lastensa otteluita ja harjoituksia. Ravintolaan on rakennettu lisäksi oma tila, jossa vanhemmilla on mahdollisuus tehdä töitä läppäreiden avulla. Monet vanhemmat käyttävätkin tätä mahdollisuutta hyväksi varsinkin viikonloppuisin, jolloin nuoret tykkimiehen alut viettävät pitkiä päiviä harjoituskeskuksessa. 

Yläkertaan kuului myös isoneuvotteluhuone. Huone oli todella tyylikäs ja se oli sisustettu brittiläisellä arvokkuudella. Sisällä pidettävä kierros päättyikin tähän huoneeseen ja siellä meille kerrottiin, miten Arsenalin pelaajarekrytointi tapahtuu. Seuralla on luonnollisesti pelaajatarkkailijat jo alle 8- vuotiaissa. Heidän avullaan pyritään löytämään helmiä, joista halutaan kasvattaa pelaajia edustusmiehistöön asti. Nykypäivänä brittipelaajien hinnat ovat nousseet pilviin, joten kaikki seurat pyrkivät panostamaan pelaajatarkkailuun jo hyvin nuorena. Arsenal ei pysty kilpailemaan taloudellisesti lapsista ja nuorista esim. Cityn ja Liverpoolin kanssa, vaan seura pyrkii panostamaan laatuun ja pelaajien kokonaisvaltaiseen kasvattamiseen. Nämä ovat tietenkin kauniita sanoja, joten emme tiedä miten Arsenalin kasvatus eroaa muista seurasta. Rahallisten sopimusten tekeminen lasten kanssa ei ole sallittua mutta esim. mainitut City ja Liverpool ”kiertävät” sääntöjä ostamalla lasten vanhempien asunnon ylihinnalla sekä tarjoamalla lasten vanhemmille töitä seurasta. Arsenalhan ei tällaista tee, tai siis sitä ei ainakaan myönnetä. Ulkomaalaisia pelaajia käy tutustumassa akatemiaan hyvinkin nuorena. Esim. Kevin De Bruyne oli alle 10-vuotiaana käynyt tutustumassa Arsenaliin ja seura olisi ollut halukas ottamaan hänet, mutta hänen vanhempansa eivät halunneet muuttaa sumujen saarille. Toinen Arsenalin akatemiaan liitetty pelaaja on Harry Kane. Tässäkin meille kerrotussa tarinassa saattoi olla värikynää, mutta meille kerrottiin akatemian arkistoista löytyvän videomateriaalia nuoresta, punapäisestä ja hieman pyöreästä oikeasta laitapuolustajasta, joka tällä hetkellä pelaa Tottenhamissa.

Seuroille lisätyötä teettävät myös agentit. Nykyaikana pelaajilla on agentteja yhä nuorempana, joka tekee pelaajien vanhempien kanssa käytävistä neuvotteluista hankalampia. Agentit eivät myöskään aina ajattele ainoastaan pelaajien parasta, vaan myös omaa taloudellista etua. Hale Endissä agenteilla ei ole mahdollisuutta päästä keskustelemaan pelaajien vanhempien kanssa. Muutenkin heillä on erikseen oltava lupa päästä harjoituskeskuksen alueelle katsoman otteluita ja heille annetaan vierailun ajaksi kaulaan lappu, josta ilmenee heidän olevan agentteja. Otteluiden aikana heidät on sijoitettu heille osoitetulle alueelle, erilleen pelaajien vanhemmista. Agenteilla ei myöskään ole pääsyä ravintolaan.

Ennen paluutamme Emriatesille kävimme vielä sisähallissa, jossa oli seuran maalivahtiharjoitukset. Halli oli ehkä muusta kokonaisuudesta poiketen hieman askeettinen ja vaikutti lähes samalta kuin olisi tullut suomalaiseen jalkapallohalliin. Lisäksi ehdimme noin 20 minuuttia katsoa Arsenalin U16 joukkueen ottelua Adidaksen oman akatemian joukkuetta vastaan. Arsenalin otteista näki selvästi paljon puhuttu ”The Arsenal Way”. Ottelu oli tasainen, mutta Arsenal erottui selvästi halusta pelata palloa lyhyillä syötöillä ja maata pitkin. Erityisesti kentällä erottui keskikentän keskustassa pelannut pelaaja numero 7. Harmi ettei mistään ollut saatavilla pelaajaluetteloa. Olisi ollut mukavaa laittaa nuoren herran nimi muistiin. Katselin ottelua yhdessä Arsenalin kannattajayhdistysten yhdyshenkilön Markin kanssa, joka myös totesi, ettei tuon tason pelaajia näe kovin usein. Pelaajan yleinen olemus sekä hieman omintakeinen juoksutyyli jäi kyllä mieleen, joten toivottavasti muutaman vuoden päästä voin viisastella tienneeni tästä pelaajasta jo aiemmin.

Kokonaisuutena oli mielenkiintoinen kokemus päästä kurkistamaan millaista toiminta on ihan nuorimmissa junioreissa. Kuten tuossa jo mainitsin, niin osa meille kerrotuista periaatteista ja ajatuksista on varmasti enemmän hienoa ajatusta kuin käytännön tasolla tapahtuvaa toimintaa. Se toki myönnettäköön, että hyvän kasvatuksen nuoret Arsenalissa saavat. Esimerkiksi yksi n. 12-vuotias poika käveli ohitsemme puhelinta räpläten. Hänen perässään tullut valmentaja juoksi pojan kiinni ja totesi, että täällä vieraita joita kuuluu tervehtiä. Poika tuli meidän luoksemme ja pyysi anteeksi, ette tervehtynyt meitä ja toivotti hyvää kaikille hyvää päivän jatkoa.