Vieraskynä: Unai Emery: hitti vai huti?

17.10.2019

Tällä kertaa tekstin takana ei ole allekirjoittanut, vaan sulkakynää heiluttaa Arsenal-kannattaja Jaakko Tiira. Jaakko on viime aikoina tullut tutuksi Valjuraati -podcastista. Podcastin ohella Jaakko on myös kirjoittanut eri sivustoille Valioliigasta sekä siihen liittyvistä ilmiöistä. Kiitos Jaakko ja olkaa hyvä:

 

Unai Emery on valmentanut Arsenalia pian puolitoista vuotta. Joidenkin mielestä baskiluotsi on tehnyt hyvää työtä, osa vaatii hänelle jo potkuja. Emerystä on siis tullut kinastelemaan tottunutta kannattajakuntaa polarisoiva hahmo. Tämä kirjoitus pohtii, Emeryn lähtökohtia, onnistumisia ja epäonnistumisia sekä sitä onko Emery oikea valmentaja Tykkimiehille vai pitäisikö hänet potkia pihalle?


Ristipaine


Hahmona Emery ei tarjoa juurikaan tarttumapintaa. Baskin lehdistötilaisuudet ovat tylsääkin tylsempiä. Niiden ainoa anti ovat kommentit loukkaantuneiden pelaajien tilanteista. Siinä missä intellektuellina tunnettu Arsene Wenger antoi suoraa palautetta ja intoutui toisinaan jopa kommentoimaan huippujalkapallon laajempaa kehitystä, tyytyy Emery jauhamaan ympäripyöreyksiä.


Taktisesti pragmaattisena tunnetun Emeryn peluuttama jalkapallo ei ole antanut liiemmin tarttumapintaa. Toisaalta on aiheellista pohtia, ovatko esimerkiksi pitkään prosessiaan kypsytelleet Jürgen Klopp ja Pep Guardiola luoneet epärealistiset odotukset sille, miltä Valioliigan kärkijoukkueen pelin pitäisi näyttää. Niin tai näin, Emery on tehnyt itsestään vaikeasti pidettävän hahmon.


Olipa Emeryn työn jäljestä mitä mieltä tahansa, on hän operoinut kovassa ristipaineessa. Vaikka Wengerin lähtöä odoteltiin kuumeisesti, kummittelee ranskalaisen mittava perintö jatkuvasti taustalla.


Aika on kullannut Wengerin muiston yllättävänkin nopeasti. Harvemmin enää muistellaan ranskalaisen jääräpäisyyttä, viimeisten vuosien apatiaa tai taktista jämähtämistä. Kollektiiviset muistot liittyvät lähinnä kauniiseen peliin ja Highburyn ajan saavutuksiin. Wenger on ehdottomasti sen ansainnut, mutta samalla Emerylle on luotu epärealistiset odotukset. Muistelon kaihossa moni tuntuu unohtaneen, että Emery lähti rakentamaan Tykkimiesten uutta tarinaa kärkikuusikon heikoimmalla ja huonoiten valmennetulla ryhmällä.


Toinen Wengerin perinnön tarjoama ongelma on heikosti taipuva ja mukavoituneen oloinen pelaajapakka. Joukkueessa oli muutamia huippupelaajia, mutta pelaajatyyppien suhteen selkeitä puutteita, ennen muuta keskuspuolustuksessa ja laitakaistoilla.


Oma lukunsa on vahvasti kannattajakuntaa polarisoiva Mesut Özil. Moni ihailee saksalaista jopa niin paljon, että on valmis painamaan villaisella toistuvan veljeilyn Turkkia diktaattorin ottein hallitsevan Recep Tayyip Erdoganin kanssa. Emerylle on vaadittu potkuja, koska tämä ei peluuta Öziliä. Taannoisen ennätyshankinnan kohtelusta suivaantuneiden ulostulot herättävät välillä pohtimaan, ketä nämä lopulta kannattavat: Arsenalia vai Öziliä?


Emery ei ole halunnut tehdä isoja kompromisseja pelintekijän suhteen. Etenkin prässipelistä putoaa tehoja, jos saksalainen on nurmella. Ilmiömäisiä murtosyöttöjä tarjoilevana pelaajana Özil toisi selkeää lisäarvoa rakennusvaiheeseen, mutta ilmeiset puutteet ja kyvyttömyys – tai haluttomuus – korjata niitä ovat vieneet kympin penkille.


On kuitenkin virheellistä väittää, että Özil ei olisi saanut mahdollisuuksia. Viime kauden ensimmäisestä 12 sarjapelistä Özil avasi kymmenen. Paksuimmilla foliohatuilla tilannetta tulkinneet kannattajat ovat jopa esittäneet salaliittoteorioita, joiden mukaan PSG-pesti jätti Emerylle traumoja tähtipelaajista, jonka vuoksi hän kyykyttäisi ryhmänsä suurinta tähteä.


Arsenalin pistekeskiarvo Özilin avaamasta 21 sarjapelistä on 1,57. Kun saksalainen ei ole avannut on 25 ottelun vastaava lukema 1,96. Ehkä syy Özilin penkillä istumiselle on sittenkin pelillinen.


Arsenal-johdon hätäisesti Özilille sorvaama hurja palkka valuu kaivoon, mutta onko Emery typerä, kun ei rakenna pelitapaansa 31 vuotta täyttäneen, kokonaisuuden kustannuksella vapauksia vaativaan ja pahasti hiipuneen Özilin ympärille? Ei ole. Jos joku pelaaja nostetaan valmentajan yläpuolelle, seilaa joukkue erittäin vaarallisilla vesillä.


Kokonaisuus on edelleen puutteellinen


Emeryn puolitoista vuotta kestänyt pesti ei kuitenkaan ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista ja oikeiden päätösten tekemistä. Puolustuspelaamisessa on edelleen selkeitä ongelmakohtia. Baski on kehittänyt pelin osa-alueita, mutta kokonaisuus on jäänyt puutteelliseksi. Emery ei ole onnistunut luomaan Arsenalille pelillistä kivijalkaa. Koskaan ei oikein tiedä, minkälainen Gunners nurmella nähdään.


Tämä johtuu pitkälti siitä, että Emery on joutunut taiteilemaan tuloksenteon, pelin kehittämisen ja pelaajatyyppien kanssa. Ryhmän ilmeiset puutteet – etenkin laitakaistoilla – pakottivat baskin tukeutumaan heikosti toimineeseen kolmen topparin alakertaan viime keväänä. Dynaamisia pelaajia on ollut liian vähän, jotta Emery olisi kyennyt peluuttamaan haikailemaansa korkean intensiteetin futista.


Numeroyhdistelmistä on turha taivastella, sillä ne muuttuvat pelin eri vaiheiden mukaan. Karu tilastollinen tosiasia on kuitenkin se, että Emeryn ryhmä ei ole onnistunut luomaan tarpeeksi todennäköisyyksiä. Arsenal on voittanut monta tasaista peliä, kun hyökkäyspään huippumiehet ovat tehneet eron. Tykkimiesten pisteodottama, 10,81, on jopa heikompi kuin Brightonilla.


Toki voi ajatella myös niin, että todennäköisyyksien toistuva peittoaminen kertoo myös jostain. Etenkin, kun Arsenal pyrkii luomaan maalipaikkansa hyville sektoreille, eikä juurikaan räiski pienten todennäköisyyksien laukauksia rankkarialueen ulkopuolelta, kuten esimerkiksi kovia xG-lukemia kellottanut Man Unitedin tekee. On kuitenkin selvää, että kärkikaksikkoa Arsenal ei tule tavoittamaan pitkässä sarjassa, jos se ei pysty luomaan huomattavasti nykyistä enempää maalipaikkoja.


Tulokset ja nuoret ovat kehittyneet


Emery on parantanut kuitenkin tuloksellisesti. Viime kauden 70 pistettä oli seitsemän enemmän, kuin Wengerin viimeisellä kaudella. Tällä hetkellä Arsenal on tasaisessa sarjassa kolmantena, vain pisteen Man Cityä perässä. Tämä tuntuu unohtuneen monelta Emeryn potkuja vaativalta kannattajalta.
Aihiot hyvään kauteen ovat jopa erinomaiset, kun Emery saa palapeliinsä loukkaantumisista toipuneet Hector Bellerinin ja Kieran Tierneyn. Vauhdikas pakkikaksikko vapauttaa ylemmät pelaajat sisemmille kaistoille ja tuo laatua puolustuspelaamiseen.


Erityisen suuren hatunnoston baski ansaitsee työstään nuorten pelaajien kanssa. Ranskan divarista tullut Matteo Guendouzi on kehittynyt Valioliigan keskikenttäpelaajien eliittiin ja on ehdolla Euroopan parhaalle nuorelle pelaajalle jaettavan Golden Boy -palkinnon saajaksi.


Omia kasvatteja on alkukauden sarjapeleissä nähty komeat neljä kappaletta. Lukema nousee viiteen, kun Bellerin palaa omalle paikalleen avaukseen. Joe Willockin, Ainsley Maitland-Nilesin, Reiss Nelsonin ja viime peleissä loistaneen Bukayo Sakan ohella 18-vuotias Gabriel Martinelli on esiintynyt edukseen cup-peleissä. Lainalta palannut Callum Chambers näyttää nousseen uudelle tasolle. Rob Holding ja aiemmin parjattu Bellerin ottivat Emeryn alaisuudessa selkeitä kehitysaskeleita ennen polvivammojaan. Olennaista on etenkin se, että Emery uskaltaa antaa nuorille saumoja myös sarjapeleissä, eikä hautaa näitä vain cup-rotaatioon.


Myös pelillisesti Arsenal on kehittynyt. Wengerin aikana poissaolollaan loistanut prässipelaaminen on toiminut toisinaan tehokkaasti. Esimerkiksi NLD:ssä, jossa Tottenham oli pakotettu roiskimaan pitkiä avauksia. Etenemisessä Arsenal on myös kehittynyt ja pystyy muuttelemaan pelin painopistettä taitavasti. Syöttöralli ei ole niin näyttävää kuin takavuosina, mutta nyky-Arsenal mukautuu pelin eri vaiheisiin huomattavasti Wengerin Arsenalia paremmin.


Emeryä voi kritisoida siitä, että hän säätää liiaksi, mutta säätämisellä on myös hyvät puolensa. Arsenal pystyy reagoimaan pelin ongelmakohtiin ja vastustajan tekemiin muutoksiin pelien sisällä. Tämä pätee myös johtoaseman turvaamiseen. Tästäkin Emeryä on kritisoitu, mutta jokainen voi tykönään miettiä, onko johdon turvaaminen fiksumpaa maltillisemmalla pelaamisella vai lisäosumien hakemisella, kun tiedetään, ettei joukkueen puolustuspelaaminen ole edelleenkään järin laadukasta. Sama pätee tappion välttämiseen otteluiden lopussa pääkilpailijoita vastaan.


Fakta on se, että tämän syksyn peleissä Arsenal on hukannut johtoaseman kahdesti: Burnleya ja Watfordia vastaan. Näistä peleistä ryhmä nappasi silti neljä pistettä. Tappiolla Tykkimiehet ovat olleet kolmesti ja ottanut peleistä viisi pistettä.


Selkeintä kehitystä on tapahtunut isoissa otteluissa. Wengerin viimeiset kolme kautta tuottivat kuusi, yhdeksän ja 11 pistettä otteluissa muita kärkikuusikon joukkueita vastaan. Emeryn Arsenal nappasi viime kaudella 12 pistettä muilta kärkiryhmiltä.


On aavistuksen paradoksaalista, että Emery on saanut kovaa kritiikkiä osin varovaisista ottelusuunnitelmistaan huippupeleissä. Etenkin tämän syksyn Anfieldin vierailu heitti monen kannattajan tunteet pintaan. Tällä vuosikymmenellä Wengeriä soimattiin – perustellusti – kun hän ei osannut tai halunnut säätää pelitapaa isoihin otteluihin. Emery on tutkinut vastustajia, luonut täsmällisiä ottelusuunnitelmia ja tuonut pisteitä.


Potkujen vaatiminen on löysää puhetta


Kuten todettua Arsenal on tällä hetkellä kolmantena. Emeryn potkujen vaatiminen on sitä kautta löysää puhetta. Niin tylsältä ja kliseiseltä kuin se kuulostaakin, tarvitsee baski aikaa. Muutosprosessi Wengerin löyhästi organisoidusta ja pitkälti pelaajien määrittämästä pelitavasta, nykyfutiksessa pärjäämiseen edellyttävään pelin eri vaiheiden yhtenäiseen toteuttamiseen on valtava. Valioliigan kärki on tänä päivänä niin kova, ettei tempoilemalla ja pikavoittojen perässä juoksentelulla pärjää. Old Traffordin sirkus on tästä oiva esimerkki.


Viime kausi oli niin sanotusti free hit, mutta nyt tulosta täytyy tehdä. Mestaruudet ovat utopiaa, mutta kärkinelikkoon Emeryn on ryhmänsä hilattava – etenkin kun ManU, Chelsea ja Spurs ovat tällä hetkellä enemmän tai vähemmän sekaisin.


Olennaista Emeryn suhteen on kuitenkin perspektiivi. Nykyisellään luotsiin suhtaudutaan liian mustavalkoisesti. Emeryä arvioidaan harhaanjohtavasti hitti tai huti -asteikolla. Emery on menestynyt valmentaja ja saattaa johtaa Arsenalin menestykseen tai sitten ei.


Emery saattaa hyvinkin olla oivallinen tientasoittaja. Hän modernisoi Arsenalin pelaamista ja kehittää nuoria. Jos ei muuta, niin Emery luo seuraavalle Arsenal-managerille hyvät pohjat menestymiseen.