Tilannekatsaus vol 1

5.9.2019

Tilanne joka johti Sonin vastahyökkäykseen.
Tilanne joka johti Sonin vastahyökkäykseen.

Kauden ensimmäinen maaottelutauko on koittanut. Jos totta puhutaan, niin henkilökohtaisesti nämä maaottelutauot ovat ihan p*rseestä. Juuri kun Valioliiga ja muut eurosarjat ovat päässeet käyntiin, niin nämä riistetään meiltä pois vajaaksi kahdeksi viikoksi. Kautta on nyt neljä kierrosta takana ja nyt onkin hyvä hetki vetää lyhyt yhteenveto siitä missä mennään meidän ja muiden osalta.

Valioliigan alku on kokonaisuudessaan ollut hyvin tasainen. Jokainen joukkue on onnistunut keräämään pisteitä ja Liverpoolia lukuun ottamatta kaikki joukkueet ovat niitä myös pudottaneet. Alkua on leimannut myös muutama yllätystulos. Kuinka moni olisi uskonut Newcastlen ja Crystal Palacen hakevan kolme pistettä Tottenhamilta ja ManU:lta. Vaikka en itse laske Chelsea tällä kaudella potentiaaliseksi haastajaksi viidelle muulle isolle, niin silti esim. kotitasuri Sheffieldiä vastaan voidaan pitää isohkona yllätyksenä.

Kuuden suuren takana Crystal Palace on ollut sarjasijoituksen valossa yllätys. Hodgsonin tiivis puolustuspeli on toiminut ja maalinteko on tökkinyt tuttuun tapaan. Silti joukkue on kerännyt 7 pistettä. Palacea arvioidessa pitää kiinnittää huomiota siihen, että joukkue on kohdannut ManU:n, Evertonin, Sheffieldin ja Aston Villan, joten noista otteluista 6 pistettä olisi ns. normaalisuoritus. Leicester on ollut odotetun hyvä, eikä ole hävinnyt vielä otteluakaan. Wolves sen sijaan näyttää kärsivän toisen kauden kirouksesta. Lisäksi tulevat UEL-ottelut lisäävät kapeahkon materiaalin rasitusta, joten helppoa ei tule jatkossakaan olemaan. Tällä hetkellä suurimmassa kriisissä on kuitenkin Watford. Lieneekin vain ajan kysymys, milloin viime kaudella hyvää työtä tehnyt Javi Gracia saa potkut. Myös Brightonin yllä on synkkiä pilviä. Kauden avauksessa Vicarge Roadilta haetun voiton jälkeen, Lokit ovat keränneet vain pisteen kolmesta muusta ottelusta. Uskon Brightonin kuitenkin parantavan kauden kuluessa ja selviävän kuivilla. Muutos Chris Hughtonin puolustavasta pelitavasta, Graham Potterin modernimpaan pallonhallintapeliin ei tapahdu sormia napsauttamalla.

Pelaajista Teemu Pukki on luonnollisesti kerännyt suurimman huomion. Viisi tehtyä maalia neljään otteluun on eittämättä kova suoritus kenelle tahansa pelaajalle. Pukin suorituksen arvoa nostaa se, että Norwichin pelaajamateriaali on yksi Valioliigan heikoimmista. Lisäksi Norwich on kohdannut jo Liverpoolin ja Chelsean. Olin viikonloppuna London Stadiumilla katsomassa West Ham-Norwich -ottelua. Ottelussa Pukki jäi ilman maaleja ja oikeastaan ilman yhtään kunnon tekopaikkaa. West Ham onnistui hidastamaan ja estämään Norwchin keskikentän pelinrakentelua siten, ettei Pukille saatu pelattua palloa linjan taakse. Jatkossa onkin mielenkiintoista nähdä, miten muut joukkueet pelaavat Norwchia vastaan, joka alkukauden perusteella on vahvasti riippuvainen Pukin tehokkuudesta.

Muista alkukauden onnistujista nostan esiin Burnleyn Ashely Barnesin, West Hamin Sebastien Hallerin ja Man Cityn Kevin de Bruynen. Burnleyn yksinkertainen pelitapa on kuin nakutettu Barnesille, joka repii, raastaa ja hämmentää erilaisilla koiruuksilla vastustajan boxissa. Barnes onkin tehnyt tällä kaudella jo 4 maalia. Isokokoiseksi pelaajaksi hyvin liikkuva Haller, on erinomainen suojamaan palloa ja voittaa ison osan kaksikamppailuista. Ranskalaisen arvoa Hammersille ei mitata pelkästään maaleissa, koska herran tekemä työmäärä kentällä on erittäin suuri. Kevin de Bruyne kärsi viime kaudella loukkaantumisista, eikä päässyt muutenkaan omalle tasolleen. Alkukausi on kuitenkin osoittanut belgialaisen olevan ehdotonta eliittiä omalla paikallaan.

Sitten pääasiaan eli Arsenaliin. Faktiset asiat ensin: 4 ottelua, 7 pistettä, maaliero 6-6, sarjasijoitus 5.  Olemme kohdanneet sarjan toisen ennakkosuosikeista, päävastustajan, keskikastin joukkueen sekä putoajakandinaatin. Pisteiden valossa 7 pistettä on ihan minimisuoritus. Newcastle ja Burnley pitikin voittaa, Anfieldilta 0 pistettä oli ihan odotettu tulos, mutta lähtökohtaisesti Tottenham olisi pitänyt voittaa sunnuntaina Pohjois-Lontoon paikallisessa. Tottenhamin alkukauden formi City vierastasurista huolimatta on ollut heikko. Lisäksi Eriksenin vähäinen peliaika, Vertonghenin penkittäminen ja oikean laitapuolustajan puuttuminen, tekivät meistä mielestäni suosikin otteluun. Ottelutapahtumiin nähden tasapeli oli kuitenkin objektiivisesti ajateltuna ehkäpä oikeutettu tulos, vaikkakin se Gooneria kirpaisee.

Onko joukkue sitten mennyt pelillisesti eteenpäin? Mielestäni on hieman. Seuraavaan väitteeseen löytyy varmasti jokin kumoava tilasto, mutta näin sohvamanagerin arvion mukaan, olemme pystyneet luomaan monipuolisemmin tilanteita verrattuna viime kauteen. Viime kaudella paljon hyökkäyksiä rakennettiin pelkästään vasemman laidan kautta. Tällä kaudella, kiitos Pepen saapumisen, myös oikealla on Emeryn nopeaan pelitapaan soveltuva pelaaja.

Vanhan murheenkryyni eli puolustus on edelleen ongelma. Kuusi päästettyä maalia on liikaa, vaikka niistä kolme tulikin Anfieldilla. Ovatko päästetyt maalit tulleet kollektiivisen joukkuepuolustuksen vai henkilökohtaisten virheiden seurauksena? Esimerkiksi tilanteet joista Liverpool ja Tottenham saivat rangaistuspotkut, voidaan laittaa suoraan yksittäisen pelaajan huonon ratkaisun piikkiin. Varsinkin Xhakan liukutaklaus näytti samalta kuin, konsolipelissä painaisi vahingossa liukutaklausnappia normaalin pallonriistonapin sijaan.

Arsenalin puolustus on edelleen todella vastaiskuherkkä. Puolustuksella en tässä tapauksessa tarkoita pelkästään puolustajia, vaan kokonaisuutena joukkueen kollektiivista pelaamista prässitilanteissa tai pallonmenetyksen jälkeen. Liverpoolin kolmannessa ja Tottenhamin ensimmäisessä maalissa David Luiz toki pelasi isossa tilassa hieman hölmösti, mutta tilanteita tarkastellessa, Emeryn on mielestäni mietittävä kentän tasapainoa. Kuinka monta pelaajaa on järkevää nostaa boxiin? Miten ja mihin keskikenttäpelaajat sijoittuvat hyökkäyspäässä, jotta tasapaino ei kärsi? Kannattaako toisen laitapuolustajan olla 16-alueen sisällä toisen laitapuolustajan keskittäessä? Tässä muutama kysymys mitä esittäisin Emerylle, jos tilanne minulle suotaisiin.

Esimerkkinä meidän haavoittuvaisuudesta on Sonin ensimmäisen puoliajan tilanne, jonka Leno torjui loistavasti kulmaksi. Noin 10 sekuntia ennen Sonin laukausta, oli Maitland-Niles pelannut matalan pallon boxiin. Keskityksen lähtiessä Kolasinacia ei edes näy tv-kuvissa. Pallo jää elämään rankkaripilkun kohdalle, jossa Pepe häviää tilanteen. Samaan aikaan Kolasinac tulee vauhdilla 16-alueen rajalle sellaiseen paikkaan, jossa hänellä ei ole käytännössä mahdollisuutta edes saada palloa. Keskikentän kolmikko Guendouzi, Xhaka ja Torreira seisovat kaikki vierekkäin samassa linjassa 20 metrin kohdalla. Arsenalin menettäessä pallon, on pallon yläpuolella Lacazatte, Pepe, Aubameyang ja Maitland-Niles. Alkaa ketjureaktio, jossa moni Arsenal pelaaja reagoi tilanteeseen myöhässä ja tästä syystä häviää kaksinkamppailun tai juoksun. Ensin Kolasinac pelataan yhdellä syötöllä ulos tilanteesta, koska hän reagoi pallonmenetykseen huonosti ja on jo lähtökohtaisesti huonosti sijoittunut. Sen jälkeen AMN yrittää tyhmästi liukutaklauksella saada palloa Winksiltä ja pelaa samalla itsensä ulos tilanteesta, jättäen oikean laidan tyhjäksi Eriksenille. Winks pelaa pallon Eriksenille. Torreira yrittää lähteä prässäämään Erikseniä, mutta on auttamatta myöhässä, koska pallonmenetyksen hetkellä välimatka keskikentän ja hyökkäyksen välillä on liian suuri. Myös Maitland-Nilesin ylipelaaminen on jättänyt laidalle tyhjää tilaa, eikä Torreira millään voi ehtiä Erikseniin. Eriksen pystyy yhdellä syötöllä pelaamaan Sonin kilpajuoksuun Sokratisia vastaan.

Mikäli jossain vaiheessa halutaan todella taistella mestaruudesta, niin Emeryn tulee valmennustiiminsä kanssa paneutua kentän tasapainoon. Varsinkin hyökkääjien ja keskikentän välissä on useissa prässi- tai pallonmenetystilanteissa liian paljon tilaa, jonka hyvä vastustaja käyttää eittämättä hyväksi. Esimerkkejä löytyy vaikka kuinka, joista yksi edellä mainitun lisäksi on Liverpoolin kolmas maali. Aubameyang prässää Alexander-Arnoldia, joka saa kuitenkin pallon pelattua Fabinholle. Xhakan etäisyys Fabinhoon on niin suuri, että Fabinho pystyy pelaamaan pallon helposti yhdellä syötöllä vauhtiin Salahille.

Uudet pelaajat vaikuttavat olevan pelitapaan sopivia. Ceballos liikuttaa palloa erinomaisesti, mutta pystyy myös pitämään palloa pienessä tilassa. Pepe on väläytellyt taitoa haastaa vastustajia. Maalintekotilanteissa näkyy vielä ero Ligue 1:n ja Valioliigaan välillä. Valioliigassa ei ole yhtä paljon aikaa maalipaikossa. Lisäksi nuorista pelaajista Guendouzi ja Willock ovat ottaneet kesän aikana kehitysaskeleita. Emery on saanut kehitettyä nuoria pelaajia hyvin omaan pelitapaansa sopiviksi. Esim. Guendouzi rytmittää peliä huomattavasti paremmalla tempolla viime kauteen verrattuna.

Loppukautta ajatellen meillä on erinomainen mahdollisuus sijoittua sijoille 3-4. Chelsea ja ManU ovat olleet hyvin ailahtelevia eri syistä johtuen. Myöskään Tottenham ei ole kahdesta kovasta vierastasapelistään huolimatta osoittanut merkkejä kehityksestä. Mikäli emme pelaa ensi kaudella Mestarien liigassa, niin kausi on ollut valtaisa pettymys.