Jälkiviisastelua lauantailta

26.8.2019

Emeryn puolustusvoittoinen pelitapa Anfieldilla varsinkin ottelun alussa on aiheuttanut paljon keskustelua kannattajien kesken sosiaalisessa mediassa. Otteluiden jälkeen tunteiden ollessa pinnassa, on vaikea tehdä kovin järkevää yhteenvetoa otteluista. Nyt kun ottelusta on hetki aikaa ja isoimmat höyryt on saatu puhistua pois, ajattelin purkaa hieman omia ajatuksiani lauantailta.

Viidestä edellisestä Anfieldin vierailusta on käteen jäänyt kaksi pistettä maalierolla 17-7. Edellisen kerran pistepussi on karttunut kaudella 2015-2016, jolloin Pool tasoitti numeroiksi 3-3 Joe Allenin lisäajan maalilla. Kyseinen ottelu oli Kloppin ensimmäinen Arsenal-kohtaaminen Anfiedilla. Tämän jälkeen Tykkimiehet ovat poistuneet Merseysidelta 3-1, 4-0 ja 5-1 tappiot niskassaan.

Vaikka Kloppin heavymetal-futis hieman rauhoittui viime kaudella, oli kuitenkin selvää, ettei ole mitään järkeä toistaa virheitä ja lähteä Anfieldille pelaamaan Liverpoolia vastaan heidän omalla aseellaan, kovalla tempolla. Liverpoolin hyökkäyspään eittämättä kaksi tärkeintä pelaajaa Mane ja Salah tunnetusti nauttivat päästessään juoksemaan epäorganisoitua ja korkealla pelaavaa puolustuslinjaa vastaan.

Olisi mielestäni ollut naiivia lähteä prässäämään ylhäältä, varsinkin kun ottaa huomion meidän käytössä olleen pelaajamateriaalin. Esim. Xhaka, Monreal ja Guendouzi eivät ole kentän nopeimpia pelaajia. Mielestäni olisi ollut sulaa hulluutta lähteä yltiöpäisesti lyömään prässiä ylhäältä, joka olisi avannut esim. Salahille vastaiskupaikkoja ja juoksukilpailuja Monrealia vastaan. Tässä kohtaa tulee pohtia olisiko esim. Kolasinac ollut parempi valinta vasemmalle? Mielestäni ei. Kolasinacin ongelmana neljän puolustuslinjalla pelatessa on ollut sijoittuminen. Pallonmenetyksen jälkeen Kolasinac on usein ollut liian ylhäällä, joka taas on avannut Arsenalin vasemmalle kaistalle tilaa, tässä tapauksessa Salahille. Sokratis-Luiz toppariparista molemmat ovat pelaajia, jotka hakevat aggressiivisesti riistoja. Isossa tilassa puolustaessa aggressiivisesti katkoja hakevat puolustajat pelaavat itsensä helposti ohi tilanteista. Näistä tilanteista nopeat hyökkääjät kuten Salah ja Mane nauttivat. Tästä hyvä esimerkki oli Liverpoolin kolmas maali, jossa Luiz yritti hölmösti riistää palloa ja ryntäsi tilanteesta ohi.

Jälkiviisaus ja on aina helppoa ja näin jälkeenpäin on hyvä ihmetellä, miksi Torreira ei ollut avauskokoonpanossa Guendouzin tilalla. Onko syynä Guendouzin hyvät otteet alkukaudella ja/tai Torreiran pitkäksi venynyt maajoukkuekomennus. Vastauksen tietää vain Arsenalin valmennustiimi. Yksi syy mitä itse mietin Guendouzin valinnassa painaneen, on ranskalaisen pallollinen osaaminen. Korkeaa prässiä vastaan ranskalaisen pallollinen osaaminen auttoi pääsemään paineen alta pois. Torreiran avut ovat taas hieman enemmän muissa pelin osa-alueissa. Pallollisesta pelistä kuitenkin lisää hieman alempana.

Nykyfutiksessa on mielestäni turhaa tuijotella asetelmaa, johon pelaajat on aseteltu tv:n grafiikoissa. Peli on muuttunut niin liikkuvaksi ja reagoivaksi, että joukkueiden ryhmitys muuttuu kesken otteluiden ja tilanteiden mukaan. Lähtökohtaisesti kuitenkin lauantaina kentällä nähtiin neljän keskikenttä, jossa Xhakan ja Guendouzin lisäksi olivat Ceballos ja Willock. Kaksi viimemainittua näistä ovat Xhakaa ja Guendouzia nopeampia sekä jalalla että pallolla. Hyviä vastaiskupelaajia siis. Ylhäällä aloittivat Aubameyang ja Pepe, jotka ovat aikaisemmin mainittujen Salahin ja Manen ohella sarjan nopeimpia pelaajia. Arsenalin avauskoonpano oli siis selkeästi rakennettu vastaisikuja varten.

Kaikki tietävät Liverpoolin lähtevän otteluihin käytännössä aina kovalla prässillä sekä korkealla intensiteetillä. Tämä luonnollisesti avaa vastustajille hyviä vastaiskun paikkoja. Tätä asiaa peilatessa Emeryn valitsema pelitapa oli mielestäni oikea. Ottelun alussa pelitapa toimi mielestäni hyvin. Matalan prässin takia Liverpool ei päässyt hyödyntämään Robertsonin tai Alexander-Arnoldin nousuja, Salahin tai Manen leikatessa keskelle. Pool joutuikin alussa turvautumaan paljolti laidoilta tuleviin keskityksiin, missä Firmino ja muut hyökkäyspään pelaajat eivät ole parhaimmillaan.  Myös ensimmäisen 40 minuutin aikana pääsimme hyödyntämään Liverpoolin korkeasta prässistä avautuvaa tilaa. Esimerkki tästä oli Pepen maalipaikka, josta hyvänä päivänä ennätyshankintamme olisi varmasti viimeistellyt maalin. Myöskään Aubameyang ei ollut kaukana viedä meitä johtoon Adrianin huono avaukseen jälkeen. Tämäkin tilanne sai alkunsa nopeasta tilanteenvaihdosta.

Emery ei kuitenkaan heittänyt kokonaan Arsenalin omia pelin rakenteita romukoppaan. Tällä kaudella Arsenalilla on käytössään aiempaa laadukkaampia pallollisia puolustajia, joka mahdollistaa monipuolisemman ja rohkeamman pelinrakentelun. Hitaissa hyökkäyksissä Arsenal lähti rakentamaan peliä maltilla omalta alueelta ja tällä tavoin pyrki saamaan pelin rytmin omiin käsiinsä. Osittain tässä onnistuttiin ja osittain ei. Alhaalta rakentamalla ei saatu käytännössä luotua vaarallisia maalipaikkoja. Toisaalta myöskään Liverpool ei päässyt vaarallisiin pallonriistoihin, Ceballosin harhasyöttöä lukuun ottamatta.  Pallon pitämisellä maltilla pystytiin kuitenkin saamaan pelin rytmiä hetkeksi omiin käsiin. Pelkällä roiskimisella peli olisi ollut yhtä puolustustaistelua.

Jalkapallo-ottelun voittaa enemmän maaleja tehnyt joukkue. Mistä maalit sitten syntyivät? Ensimmäisessä maalissa Sokratis ja osittain Guendouzi hävisit omat kaksikamppailunsa, ja Matip pääsi puskemaan tilanteeksi 1-0. Toisessa maalissa David Luizin tyhmä repiminen aiheutti rangaistuspotkun, josta Salah upotti pallon maaliin. Luizille tilanteesta myös varoitus. 3-0 maalia sivusinkin jo aiemmin, mutta tilanteessa Luiz pelasi itsensä hölmösti ulos, joka johti Salahin läpiajoon. Lieneekö alla ollut kortti vai mikä, mutta Luizilla olisi ollut tilanteessa mahdollisuus rikkoa Salahia. Tilanteesta tuskin olisi tullut suoraa punaista korttia, mutta keltainen varmasti. Torreiran tekemä maali olikin sitten kosmetiikkaa. Kaikkia Liverpoolin tekemiä maaleja yhdistää enemmän yksittäisen pelaajan heikko ratkaisu, kuin joukkueen taktisesti huono pelaaminen.

Jottei tappiosta syytetä pelkästään tiettyjen pelaajien huonoja henkilökohtaisia ratkaisuja, niin ei myöskään Emery valmennustiiminsä kanssa voi olla tyytyväinen tappioon. Olisiko peliin pitänyt reagoida aiemmin, esim. heti toisen maalin jälkeen? Miten olisi voitu reagoida toisin? Oliko vaihdot oikeita? Entä avauskokoonpano? Mielestäni nämä ovat kysymyksiä, joita valmennuksen tulee pohtia ennen viikonlopun NLD:tä.

Ehkei puolustusvoittoinen pelitapa ole se kaunein ja tyylikkäin tapa voittaa otteluita, mutta tulosurheilussa ei jaeta tyylipisteitä. Tuskin kukaan Newcastlen kannattaja on pettynyt eiliseen Tottenham-voittoon, vaikka se tuli aikamoisen puolustustaistelun jälkeen. Ja ettei tule väärinkäsityksiä, pidän meidän ja Liverpoolin tasoeroa pienempänä, kuin Harakoiden ja Spursin.

Yhteenveto ottelusta: Liverpool oli otteluun ennakkosuosikki ja voitti ottelun. Tuloskin oli aika lailla odotettu. Verrattaessa muutaman edelliskauden suoritukseen Anfieldilla, oli meillä lauantaina realistisempi mahdollisuus ottaa pisteitä johtuen Emeryn valitsemasta pelitavasta. Olisin ottanut pisteet millä tahansa pelitavalla. Peliä tulee kauden aikana kehittää, mutta mielestäni Anfield ei ole tällä hetkellä paikka, jossa lähdetään kehittämään peliä ja hakemaan tyylispisteitä. Sieltä haetaan ainoastaan tulosta. Hyvällä onnella ja paremmalla viimeistelyllä, olisi piste/pisteet olleet mahdollisia. Tappiosta huolimatta pelissä oli myös positiivisia asioita, mutta myös parannettavaa jäi. Muutamasta edellisvuodesta oltiin kuitenkin otettu opiksi, joten jonkin verran ollaan menty eteenpäin ja virheistä opittu.

Nyt katseet on kuitenkin käännetty jo kohti sunnuntaita ja North London Derbyä! Hyvää alkanutta viikkoa kaikille.